Header image
Kolttasaamelaisperheiden kielileiri Nurmijärvellä oli menestys

[ Leirikuvia ]   [ Videoita leirin tapahtumista ]

Saa´mi Nue´tt järjesti kielileirin etelä-suomalaisille kolttasaamelaisperheille loppiaisena 2012. Kolme päivää kestäneelle leirille osallistui viisi kolttasaamelaisperhettä ja kolme ohjaajaa, yhteensä 25 henkilöä. Leiri herätteli koltansaamen kieltä ja kulttuuritaitoja vanhemmissa, jotka ovat kotoisin koltankielisestä ympäristöstä ja osaavat kieltä joko passiivisesti tai myös puhuvat sitä vähän, mutta asuvat nykyisin perheineen suomalaisessa ympäristössä. Koltankieliseen toimintaan otettiin mukaan myös täysin suomenkieliset lapset sekä puolisot.

Osallistujat pitivät leiriä tärkeänä siksi, että se mahdollisti koltansaamen kuulemisen ja opettelun leiriläisten omilla uusilla kotikonnuilla. Suurimmalla osalla perheistä lapset olivat vielä alle viisivuotiaita ja sen vuoksi oli tärkeää, että oppituntien aikana lapsille oli järjestetty omaa toimintaa. Se mahdollisti aikuisten osallistumisen ohjelman kieliosioihin täydellä teholla. Vanhemmat kertoivat, että kotoa käsin esimerkiksi koltan verkkokurssille osallistuminen olisi mahdotonta, koska lapset pyörivät jaloissa. Kaukana sukulaisista asuessa ei ole käytettävissä lastenvahtiapua omien harrastusten ajaksi.

Passiivisen kielitaidon herättäminen

Moni leiriläinen on kotoisin koltankielisestä ympäristöstä, mutta ei itse ole koskaan joutunut (saanut!) kieltä käyttää. Puhumisen aloittaminen on siksi korkean kynnyksen takana kun tietää, miltä kielen pitäisi kuulostaa, mutta oma puhe kuulostaa siihen verrattuna turistin mongerrukselta. Leirillä kynnys madaltui, koska kaikki olivat samalla viivalla, alkeissa. Moni leiriläinen huomasi osaavansa kolttaa enemmän kuin tiesikään. Sanat pulppusivat jostain syvältä välillä haparoiden, välillä suorastaan kuohuen ja puhe onnistui aika ajoin jopa kokonaisilla lauseilla. Helppoa puhuminen ei kuitenkaan ollut, sillä kaikilla oli paljon sanottavaa, eivätkä siihen riittäneet niin yksinkertaiset lauseet ja sanat, mitä kaikilla oli käytettävissä koltaksi. ”Ei ole helppoa alkaa puhumaan kuin kaksivuotias” sanoi eräskin leiriläinen. Suomea puhuttiin siis paljon.

Suomen puhuminen kuitenkaan ollut huono asia, sillä leirille osallistuminen herätti paljon ajatuksia ja kirvoitti keskustelemaan niistä toisten vanhempien kanssa. Päällimmäisenä keskusteluissa kulki se, että täytyisi itse osata kolttaa jo aika hyvin, että sitä voisi siirtää lapsilleen. Sen sijaan kulttuuriin liittyvien juttujen, pelien ja leikkien, ehkä lastenlaulujenkin siirtäminen seuraavalle sukupolvelle tuntui helpommalta, pienemmältä askeleelta aloittaa.

Isoksi haasteeksi koettiin kielen lukeminen ja kirjoittaminen, sillä koltansaamen kirjaimet eroavat jonkin verran suomen aakkosista, koska äänteitä on enemmän. Aakkoset käytiin läpi ihan pohjamutia myöten ja moni koki sen todella antoisaksi. Saattoi olla, että aiemmin aakkoset oli opeteltu ala-asteella, jolloin niihin ja niiden ääntämiseen ei sillä tavalla osannut paneutua. Aikuisena opetuksesta sai enemmän irti.

Lukemistakin harjoiteltiin, eikä ollut helppoa sekään. Eräs leiriläinen sanoikin, että kun on oppinut kielen puhumalla, niin lukeminen on yhtä tervanjuontia. Toinen puolestaan totesi, että on oppinut kaikki muut vieraat kielet siten, että ensin lukemisen ja kirjoittamisen ja vasta sitten puhumisen, niin on tosi hankala puhua, kun ei tiedä, miten se kirjoitettaan.

Puolisoiden mukana oleminen

Erona Sevettijärvellä järjestettyyn leiriin positiivinen yllätys oli se, että jokainen perhe osallistui leirille kokonaisena. Mukana olivat myös suomenkieliset puolisot ja kaikki lapset.

Hatunnoston ansaitsevat ne äidit ja isät, jotka alkoivat lukemaan kolttaa lähes kylmiltään ja laittoivat itsensä likoon kielen oppimisen vuoksi. Se nosti huimasti yhteishenkeä ja kaikkia tsempattiin mukaan entistä kovemmin. Leirin aikana tuli kuitenkin ilmi, että osa opetustuokioista oli aika vaikeita kieltä täysin osaamattomalle ja ummikko olisi saanut kielestä enemmän irti, jos sitä olisi hieman pohjustettu jollain aivan alkeisopetuksella. Hukkaan eivät oppitunnit kuitenkaan menneet puolisoiltakaan, sillä he pääsivät osallistumaan toimintaan perheidensä kanssa ja kuulemaan kieltä. Kielen tutummaksi tuleminen auttaa varmasti koltan ottamista mukaan perheen yhteiseen arkeen ja vahvistaa perheitä olemaan kolttaperheitä.

Lapset ja kielen oppiminen

Leirin kaikki lapset olivat alle 7-vuotiaita ja suurin osa heitä 2–4-vuotiaita. Heistä hanakammin koltankielisiä sanoja lähtivät matkimaan noin 4-5-vuotiaat lapset. Tietysti halu toistaa on myös hyvin henkilökohtainen ominaisuus, toiset osallistuvat enemmän ja toiset ovat vain kuulolla. Oli kuitenkin ilo huomata, miten pian lapset alkoivat omaksua sanoja (esimerkiksi späʹsseb) ja oppia noudattamaan yksinkertaisia pyyntöjä (esimerkiksi vueʹlǧǧep poorrâd).

Oman mausteensa leiriin tietysti toi uhma-ikä, joka muutamilla leiriläisillä oli meneillään, mutta tähän auttoi se, että vaikka vanhempia vastaan pitikin kapinoida, saattoi ohjaajan koltankielistä pyyntöä hyvinkin totella.

Leirillä oli myös kaksi perhettä, joissa on käytössä kaksi kieltä, suomi ja ruotsi. Pohdintaa aiheutti se, miten kolmannen kielen, koltan, ottaisi mukaan perheeseen, jossa kahden kielen oppiminen on saatu toiminaan siten, että toinen vanhemmista puhuu johdonmukaisesti toista kieltä ja toinen toista.

Leiri oli suuri menestys

Leiri sai osallistujilta lähes pelkästään positiivista palautetta ja paljon kehitysideoita. Aikuisille toivottiin katrillin opetusta lasten mentyä nukkumaan, enemmän keskusteluaikaa muiden vanhempien kanssa. Toivottiin myös oppituntia kaksi- ja puolikielisyyden eroista tai että voisi opetella loruja, joita voi lauleskella vauvan kanssa ja niin edelleen.

Moni sanoi lisäksi, että onhan täällä etelässä vielä muitakin kolttia, heidätkin pitäisi saada mukaan ja leiristä tiedottaa vieläkin paremmin.

Päällimmäisenä palautteesta jäi mieleen se into, joka osallistujista paistoi koltan oppimiseen. Monella olikin toiveena, että leirille pitäisi saada jatkoa. Uutta leiriä toivottiin vielä saman vuoden puolella, vaikkapa jo kesällä tai viimeistään syksyllä, jotta asiat eivät pääse unohtumaan.

Leirin järjestämisen taustaa

Saa´mi Nue´ttin vuoden 2011 toiminnan painopiste olivat lapset. Kielileirejä järjestettiin kaksi, ensimmäinen Sevettijärvellä ja toinen Nurmijärvellä. Alun perin toinen leireistä piti järjestää Nellimissä, mutta se jouduttiin perumaan, koska sinne ilmoittautui vain yksi perhe. Kielileirien tavoitteena oli järjestää koltansaamenkielistä toimintaa lapsiperheille, kerätä yhteen kolttasaamelaislapsia ja vahvistaa heidän kieli- ja kulttuuritaitojaan sekä saamelaisidentiteettiään, vahvistaa koltansaamen kielen asemaa perheiden kotikielenä, ohjata perheitä ja antaa neuvoja kielikasvatuksessa, antaa neuvoja ja motivaatiota vanhemmille kielen oppimiseen sekä luoda tukiverkosto kielikasvatukseen.

Leirikuvia


Leiri aloitettiin tutustumisleikillä, jossa heiteltiin lankakerää ja kerrottiin asioita itsestä. Tässä vaiheessa lapset vielä vähän ujostelevat ja tunnelma on mukavan rauhallinen.


kirkkonummelainen Mitri on lähtenyt tutustumisreissulle helsinkiläisen Milja Sarkolan luo. Miljan sylissä lapset Vassi (vasemmalla) ja Ee´led.


Tiina Sanila-Aikion johdolla tutustuttiin erilaisiin eläimiin ja opeteltiin niiden lausumista koltaksi. Lapsista oli myös hauskaa, kun sai matkia eläinten ääntä.


Ensimmäisenä leiripäivänä ulkona puhalsi kylmä tuuli, mutta se ei tahtia hidastanut. Keinumassa Elli-Då´mnn, jolle vauhtia antaa äitinsä Tiina Sanila-Aikio, takana äänekoskelaiset Pia ja Mika Feodoroff.


Mäenlaskun vauhtia. Ensimmäisessä pulkassa laskevat helsinkiläiset Pauliina Feorodoff ja Ee´led. Siiri Feodoroff yrittää ohittaa rattikelkalla.


Laskuvuorossa turkulaiset Janne Rantala ja Ainu, joka heiluttaa kuvaajalle.


Kirkkonummelaiset Markus Moshnikoff ja Mitri kiitävät mäkeä alas.


Kun enimmät energiat oli saatu purettua mäenlaskussa, malttoi väki rauhoittua heittämään suopunkia.


Pauliina Feorodoff vyyhteää supounkia. Takana pälkäneläinen Jenni Suojoki.


Leirin ohjaaja Tiina Sanila-Aikio ja Elli-Då´mnn irroittelevat suopunkia sarvista aina kun joku niihin osuu.


Anni Feodoroffin taidonnäyte, näin se suopunki lentää!


Milla Suojoki lennättää suopunkia ihan aikuisen ottein.


Pia Feodoroff kokeilee suopungin heittoa. Pauliina Feodoroff tsemppaa vieressä.


Tiina Sanila-Aikio perehdyttää aikuisia koltasnaamen aakkosten maailmaan.


Aikuiset opettelevat lukemaan koltaksi. Eveliina Feodoroff-Rantala, Minna Moshnikoff ja Mika Feodoroff keskittyvät ääntämiseen.


Turkulainen Eveliina Feodoroff-Rantala lukee satua koltaksi sylissä olevalle Ainulle.


Aivan kaikki eivät jaksa keskittyä sadun kuuntelemiseen. Hanna ja Milla ovat nukahtaneet vanhempiensa Saska ja Jenni Suojoen syliin.


Iltasatua kuuntelemassa grillikodalla. Oikealla Markus Moshnikoff ja Ida, keskellä Ainu Rantala. Lukemassa Anna-Katarriina Feodoroff (vasemmalla), Leena Fofonoff ja Tiina Sanila-Aikio.


Toisen leiripäivän alkajaisiksi Pauliina Feodoroff piirtää Ee´ledin ääriviivoja paperille, jotta päästään opettelemaan vartalon eri osien nimiä koltaksi. Touhua seuraavat Elli-Då´mnn (vasemmalla), Siiri (takana), Ida ja Ainu.


Jokainen perhe tekee oman vartalojulisteen ja nimeää siihen listalla koltaksi luetellut osat.


Pälkäneläiset Saska ja Jenni Suojoki "oman varatalonsa" kimpussa.


Ainu viimeistelee piirustusta ja lisää siihen yksityikohtia.


Vassi on harjoitellut tussilla piirtämistä.


Piparin ja piirakan paistossa Honkapirtissä.


Milja Sarkola (vasemmalla) leipoo Ee´ledin kanssa, Siirlitä piparien teko onnistuu jo ihan yksin.


Anni uppoutuneena leipomiseen.


Piparien jälkeen aloitettiin poropiirakoiden tekeminen. Ee´led painelee taikinaa piirakkavuokaan, Milja Sarkola toimii työnjohtajana. Takana piirakan teossa Siiri, Anni ja Ida Leena Foronoffin johdolla.


Hillarahkan tekemisessä parasta oli kuuleman mukaan vispilöiden nuoleminen. Kuvassa Anni ja kermavispilä.


Paistinpannnun varressa Pauliina Feodoroff, joka toimi kokkaushetken vetäjänä. Anna-Karatiina Feodoroff auttaa Idaa paprikoiden silppuamisessa.


Vielä ennen iltapalaa perehdytään koltansaamen sanontoihin, joita voi käyttää lapsiperheissä. Tiina Sanila-Aikio kirjoittaa fläppitaululle. Kuuntelemassa vasemmalta Milja sarkola ja Ee´led sekä Pauliina Feodoroff ja Vassi.


Perheen pienimmät malttoivat välillä osallistua opetushetkiin näin nätisiti. Vasemmalta Markus Moshnikoff ja Mitri, Milja Sarkola ja Ee´led sekä Pauliina Feodoroff ja Vassi.


Näillä pääsee jo pitkälle.


Leirin kolme nuorinta osanottajaa yhteispotretissa vanhempiensa kanssa. Vasemmalta Eveliina Feodoroff-Rantala ja Aarne 1,5 kk, Mika Feodoroff ja Oiva 3,5 kk sekä Markus Moshnikoff ja Mitri melkein 8 kk.


Kolmantena ja viimeisenä leiripäivänä leikittiin. Tässä leikissä piti löytää koltankielisen sanan mukaan oikeaan paikkaan, esimerkiksi ikkunan luo. Vasemmalta Eveliina Feodoroff-Rantala, Ida, Ainu, Minna Moshnikoff, Pauliina Feodoroff, Vassi, Siiri ja etualalla Anni.


Lauluhetki. Tunnettuihin lastenlaulusävelmiin tehdyt koltankieliset sanat eivät olleet niin yksinkertaisia, että niistä olisi selvinnyt ilman lauluvihkon apua.


Vielä viimeinen leikki ennen leirin loppua. Leena Fofonoff (oikealla) leikittää lapsia ja aikuisia.

 

Videoita leirin tapahtumista

Jaakko kulta johdatteli leiriläiset koltankieliseen maailmaan. Lisävaikeutta  toi "käsiviesti", joka kulki laulun edetessä aina vain nopeampaa ja nopeampaa.

 
Leirillä opittiin useita uusia ja vanhoja tuttuja lauluja koltaksi. Lauluvihko toimi tukena ja turvana, kun ensin ei vielä muistanut sanoja ulkoa. Leikkeihin ottivat osaa niin isot kuin pienetkin.


Koltansaame eroaa suomesta muun muassa monien suhu-äänteidensä takia. Ääntäminen vaatii harjoittelua ennen kuin se alkaa sujumaan.