Header image
Kirjakielen kehityksestä

Kielen ensivaiheita

Varhaisin yritys kirjakielen luomisesta lienee ollut Kolttakönkään kreikkalaiskatolisen papin Konstantin Tsekoldinin Venäjän vallan aikana venäjästä Paatsjoen alueen murteelle kääntämän "Uusi Testamentti", joka oli kirjoitettu kyrillisin kirjaimin. Petsamon alueella 1920–30-luvuilla liikkuneet tutkijat kirjoittivat ylös paikannimiä ja kehittivät samalla kielen ortografiaa. Vuonna 1958 T.I. Itkonen koosti "Koltan- ja kuolanlapin sanakirjan" ja kirjoitti satuja ja uskomustarinoita koltaksi.

Meidän kolttien keskuudessamme kieli säilyi ainoastaan puhuttuna kielenä aina 1970-luvulle saakka. Silloin kirjakieltä ja ortografiaa alettiin Suomessa järjestelmällisesti kehittää. Nykyisin käytössä oleva koltan kirjakieli on kehitetty Suomessa.

Mikko Korhonen ja Jouni Moshnikoff keräävät materiaalia Koltansaamen opasta varten 1970-luvun alussa.
Mikko Korhonen ja Jouni Moshnikoff keräävät materiaalia "Koltansaamen opasta" varten 1970-luvun alussa.

 

Kirjakielen kehittämisen haasteita

Koltansaamen kielessä on useita murteita, minkä vuoksi yhtenäisen kirjakielen luominen on ollut haasteellista. Toisen maailman sodan jälkeen Petsamosta evakkoon lähteneet ja vuonna 1949 Suomeen asutetut kolttasaamelaiset puhuvat suonikylän, nuortijärven, paatsjoen ja petsamon murteita. Kuolan niemimaalla puhutaan lisäksi kildinin, akkalan ja turjan murteita, jotka ovat osittain kadonneet.

Voi vain kuvitella, miten vaikeaa kirjakielen luominen on monimurteiseen ja monimuotoiseksi kehittyneeseen kieleen. Kirjakielen pohjaksi valittiin suonikylän murre, koska sen puhujia oli Sevettijärven alueella eli myös koko Suomeen asutetun kansan keskuudessa eniten.

 

Kielen kehityksen alkuaskelia 1970-luvulta alkaen

altPeruskouluopetuksen alkaessa Suomessa vuonna 1972 Sevettijärven koulussa alettiin opettaa koltansaamea. Silloin ilmestyi ensimmäinen koltansaamenkielinen aapinen, "Aabbâs". Vuotta myöhemmin, vuonna 1973 julkaistiin Mikko Korhosen, Jouni Moshnikoffin ja Pekka Sammallahden laatima ”Koltansaamen opas”. Siinä esiteltiin koltansaamen ortografia eli kirjoitustapa.

Ortodoksinen kirkko on myös edistänyt koltankielen asemaa. Vuonna 1983 kirkko julkaisi koltankielisiä kirkkolaulutekstejä, 1988 "Johanneksen evankeliumin", 1999 "Ortodoksisen kirkkotiedon opaskirjan" ja 2002 "Johannes Krysostomoksen liturgiatekstin".

 

Koulun merkitys kielen säilyttäjänä

Koltan kirjakielen kehittämisessä merkittävä rooli on ollut Sevettijärven koululla. Siellä koltansaamen opetus on jatkunut vuodesta 1972 muutaman vuoden taukoa lukuun ottamatta tähän päivään asti.  

Sevettijärven lisäksi koltansaamea on opetettu ala-asteella Nellimissä 1980-luvulta alkaen, Akujärvellä muutaman vuoden ennen koulun lakkauttamista vuonna 2004 ja Ivalossa aina oppilastilanteen mukaan.

Yläasteella kolttaa on voinut opiskella Sevettijärvellä valinnaisena aineena sen perustamisesta vuodesta 1990 lähtien. Ivalon lukiossa kolttaa on voinut opiskella Sevettijärveltä annettavana etäopetuksena 2000-luvun alusta alkaen, ja vuodesta 2004 koltansaamen kielen on voinut kirjoittaa ylioppilaskokeissa vieraana kielenä. Kolme kolttanuorta kirjoitti koltansaamen ylioppilaskirjoituksissa vuonna 2005 hyvällä menestyksellä.
 

Tiina Sanila opiskelee koltansaamea Seija Sivertsenin johdolla Sevettijärven koulussa 1990-luvulla.
Tiina Sanila opiskelee koltansaamea Seija Sivertsenin johdolla Sevettijärven koulussa 1990-luvulla.

 

Kaikki materiaali käsin

Aluksi kaikki koltankielinen kirjallinen materiaali oli kirjoitettava käsin, koska koltan kielen vaatimia fontteja eli kirjasimia ei ollut missään kirjoituskoneissa.

alt

Koulussa oli vain uunituore aapinen koltan kielen oppimateriaalina, joten sitä piti ruveta kiireen vilkkaa tekemään. Opettajat, oppilaat ja heidän vanhempansa paneutuivat asiaan, vaikkakin jotkut vanhemmat olivat sitä mieltä, ettei kolttaa tarvitse lainkaan kirjoittaa eikä opettaa koulussa, kun sillä ei pärjää Inaria kauempana.

Sevettijärven koulussa oli 1980-luvun alussa koltankielinen kouluavustaja, jonka tärkein tehtävä oli tekstata ja piirtää puhtaaksi kaikki tuotettu oppimateriaali monistettavaksi oppilaille.

 

Ainoa kirjoituskone

Kirjallisen materiaalin tekeminen helpottui huomattavasti, kun Sevettijärven koulu sai 1980-luvun puolivälissä lahjaksi vanhan konttorikoneen, johon oli Saksassa hioututettu koltan erikoiskirjasimet. Kirjoituskoneita oli kuitenkin vain yksi ja sen sijoituspaikka oli koulu, jossa tehtiin oppimateriaalia päivittäin. Kone ei joutanut lainaksi muualle.

Kouluavustaja voi nyt kirjoittaa tekstin koneella ja piirtää kuvat puhtaaksi tussilla. Näin valmistunut teksti lähetettiin Saamelaiskäräjien toimistoon monistettavaksi oikealla monistuskoneella sen sijaan, että siitä olisi otettu spriikopioita koulussa, kuten aiemmin tehtiin.

 

Kaiken mullistava tietokone

Siirtyminen atk-aikaan 1990-luvulla antoi vauhtia koltankielisen kirjallisuuden kehittymiselle. Tosin sekään ei taannut oppimateriaalin riittävää määrää, mutta lapsille oli silti muutamia kirjoja ja koululaisille oheislukemistoja. Aiemmin käsin kirjoitetuista kirjasista tehtiin värillisiä ”uusintapainoksia”.

Yksi maailmankirjallisuuden helmikin, "Pikku Prinssi", on käännetty koltaksi "Uʹcc Priinsâž" -nimisenä. Myös muuta kirjallisuutta alkoi ilmestyä harvakseltaan.

Tuoreimpia ovat syksyllä 2009 ilmestyneet ensimmäinen koltansaamen kielioppi "Koulukielioppi", jossa kieliopilliset asiat esitellään lyhyen säännön ja etupäässä esimerkkien avulla sekä "Kuvitettu suomi-koltansaame käsityösanakirja".

1990-luvulla ja 2000-luvun alussa ongelmana koltansaamen kirjoittamisessa olivat edelleen fontit, sillä erikoismerkkejä oli vaikea kirjoittaa ja saada toimimaan eri ohjelmissa. Vuonna 2010 tietotekniikka on jo hieman kehittyneenpää, ja myös koltansaamen fontit löytyvät uusista Windows-käyttöjärjestelmistä. Tämä mahdollista strandardisoidun, yhdenmukaisen fontiston käyttämisen.

 

Verkko-opiskelu

Kun Unicode-järjestelmän mukaiset fontit ovat yleistyneet tietokoneissa, on voitu ottaa koltansaamen kohdalla käyttöön internetin tarjoamat mahdollisuudet, sillä tekstit näkyvät näytöllä oikein.

Vuonna 2008 alkoi ensimmäinen koltansaamen alkeiskurssi verkko-opiskeluna. Näin muutkin kielestä kiinnostuneet ihmiset ja ne koltat, jotka asuvat muualla kuin koltta-alueella, pääsevät mukaan opiskelemaan sitä.

 

Kirjakielen nykytilanteesta

Vuonna 1972 luotua, ensimmäistä pelkistettyä koltansaamen ortografiaa jouduttiin heti muokkaamaan äänteenmukaisemmaksi, ennen kuin se hyväksyttiin. Tätä äänteenmukaista ortografiaa on käytetty peruskouluopetuksen alkamisesta saakka, ja sen avulla lapset ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan koltansaamea sujuvasti.

Monet maailman melskeissä unohtuneet esi-isien tarinat löytää uudelleen, kun opettelee lukemaan äidinkieltään. Seija Sivertsen lukee kirjaa
Monet maailman melskeissä unohtuneet esi-isien tarinat löytää uudelleen, kun opettelee lukemaan äidinkieltään. Seija Sivertsen lukee kirjaa "Mannu meäʹcc", joka on kokoelma kuulun tarinankertoja Kaisa Gauriloffin kolttasatuja.
 

Nykyisin vakavana ongelmana kirjakielen kehittämisessä ovat ne aikuiset, jotka eivät ole opetelleet kirjoittamaan ja lukemaan äidinkieltään. Asiantuntemattomuuttaan he sanovat, että koltan ortografia on liian vaikea ja sitä pitäisi muuttaa. Olisi kirjakielelle ja yleensäkin koko koltansaamen kielelle täydellinen kuolinisku, jos tässä vaiheessa jouduttaisiin muuttamaan toimivaksi osoittautunutta ortografiaa, jonka jo melkein kaikki kolttalapset ja -nuoret taitavat.

Toivottavasti negatiivisen kritisoinnin sijaan nämä aikuiset rohkenevat alkaa opetella äidinkielensä, rikkaan ja kauniin koltansaamen kielen kirjallista käyttöä!

 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks