Header image
Kolttakylän arkisto

Suonikylässä

Arkisto käsittää kokoelman Venäjän tsaarien allekirjoittamia asiakirjoja, joista vanhin on vuodelta 1601 ja myöhäisin vuodelta 1775. Asiakirjat on liitetty yhteen ja kääritty rullalle. Niitä säilytetään honkapuusta koverretussa lippaassa, joka on n. 28 cm pitkä ja 12 cm korkea. Säilytyslippaassa on vuosiluku 1865, ilmeisesti tämän viimeisimmän kotelon valmistamisvuosi. Suonikylässä arkistolipas kätkettiin puunjuuren alle ja paikka oli vain kolmen miehen tiedossa. Kun yksi heistä kuoli, kahden jäljelle jääneen oli määrättävä hänen tilalleen uusi. Joidenkin tietojen mukaan kätköpaikka olisi merkitty keihäällä.

Petsamon kuuluessa Suomelle arkisto oli Illep-Kiurelin hallussa Suonikylässä vuonna 1930.

 

Helsinkiin tutkittavaksi

Vuonna 1931 silloinen apulaissisäministeri Niilo Solja oli virkamatkalla Petsamossa. Siellä kruununvouti W. F. Planting antoi hänelle asiakirjakääröjä sisältäneen honkapuisen lippaan, jonka koltat olivat uskoneet hänen haltuunsa. Ministeri Solja toi lippaan tarkistettavaksi Helsinkiin, jossa asiakirjat kopioitiin fotostaatilla ja alkuperäiset asiakirjat palautettiin Petsamoon oletettavasti 1933.

 

Talvisota

Majuri Matti Tiitola kertoo Valtionarkistoon (nykyiseen Suomen Kansallisarkistoon) lähettämässään, Suonikylässä 9.3.1942 päivätyssä kirjeessään mm:

”Talvisodan alkuaikoina evakuoitiin Suonikylän koltta-asutusalueen koltat Tervolaan. Komppaniani oli majoittunut Nautsiin 17.12.1939, ja annoin käskyn kaiken sellaisen tavaran evakuoinnista, jota yksikköni ei tarvinnut. Käskin tarkistaa myös Suonikylän polun varteen rakennetun vajan, jossa tiesin kolttain säilyttävän tavaroitaan. Sotilaat kertoivat, etteivät löytäneet mitään evakuoimisen arvoista, mutta eräs sotamiehistä tuli luokseni kantaen mukanaan tavallisen puupölkyn näköistä laitetta sekä sanoi: ’Vajan vieressä oli vene, jonka keulasta, rääsykasan alta löysin tämän. Onkohan tämä mikään tärkeä kapine?’ Ojennettuaan ”pölkyn” minulle havaitsin, että se oli sisältä ontto ja sitä käytettiin vanhojen asiakirjain säilytyspaikkana. Uurteissaan sivullepäin liikkuvassa kannessa oli eräs puumerkki ja vuosiluku. Olin heti selvillä, että kysymyksessä oli kolttain suuresti arvossapitämä vanha-arkisto. Olin niiden olemassaolosta tietoinen, sillä olin niistä usein keskustellut ent. Lapin piirin kansakoulujen tarkastajan Antti Hämäläisen kanssa.

Silloisissa sekavissa oloissa tuotti vaikeutta keksiä papereille varma säilytyspaikka. Postin kulkukin oli vielä organisoimatta. Mukanaan niitä ei uskaltanut kuljettaa, sillä katoamisen vaara oli silloin aina suuri.

Sattui kuitenkin niin onnellisesti, että Nautsista lähti 20.12.1939 eräs Päämajan erikoistehtävissä liikkuva luutnantti Rovaniemelle. Pakkasin asiakirjat huolellisesti ja lähetin ne tämän kuriirin mukana. Osoitin lähetyksen eräälle Rovaniemellä toimivalle upseerille ja hänelle osoitin myös kirjeen. Kirjeessä selvitin mitä kotelo sisälsi ja pyysin häntä tallettamaan sen varmaan paikkaan, mieluiten johonkin kassaholviin. Samoin selvitin, että tarkoitukseni oli sodan päätyttyä, mikäli Petsamo vielä kuuluisi maahamme, itse luovuttaa asiakirjat Suonikylän kylänvanhimmalle. Mikäli Petsamo menetettäisiin oli tarkoitus luovuttaa ne Valtion Arkistolle.”

 

Asiakirjat Suomen Kansallisarkistoon

Sodan ajan kolttakylän arkisto oli turvassa Rovaniemellä Lapin Rajavartioston kassaholvissa, josta majuri Tiitola sen sodan päätyttyä sai haltuunsa. Koska ajat olivat edelleen kovin epävakaat eivätkä koltat päässeet takaisin kotiseudulleen, arkisto luovutettiin Lapin lääninhallituksen välityksellä Suomen Kansallisarkistoon.

Sinne arkisto jäi unohduksiin vuosikymmeniksi, koska koltat luulivat sen kadonneen sodan aikana.

 

Löytyminen sattumalta

Kun Inarissa saamelaismuseo Siidassa vuonna 1996 alettiin kerätä materiaalia "Sää´mjie´llem – Kolttaelämää" -näyttelyä varten kolttien asuttamisen 50-vuotisjuhlan kunniaksi, saatiin sattumalta vihje koltta-arkiston olinpaikasta. Suomen Kulttuurirahastoon kuulunut kulttuurimaantieteilijä Kalevi Rikkinen kertoi, että se löytyy Suomen Kansallisarkistosta.

 

Arkisto siunataan Sevettijärvellä

Vuonna 1998 silloinen kolttien luottamusmies Pekka Fofanoff pyysi, että arkisto tuotaisiin Sevettijärvelle nähtäväksi ja siunattavaksi saamelaismuseo Siidasta, jonka 1.4.1998 avattuun perusnäyttelyyn Kansallisarkisto oli lainannut arkistokotelon ja sisällöstä tehdyn asiakirjakopion. Kansallisarkisto ja Siida suostuivat arkiston tuomiseen Sevettijärvelle siunattavaksi.

Arkiston siunasi Isä Ambrosius liturgian jälkeen Sevettijärven kirkossa Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellusjuhlan yhteydessä 29.8.1998. Sen jälkeen arkisto oli esillä Sevettijärven koululla pidetyssä juhlassa, ennen kuin se palautettiin saamelaismuseo Siidan näyttelyyn.

Suonikylän arkiston alkuperäiset asiakirjat ovat säilytettävinä Suomen Kansallisarkistossa.

Tämä oli ensimmäinen kerta Petsamosta lähtömme jälkeen vuonna 1939, kun tarunhohtoinen, tyystin kadonneeksi luulemamme Suonikylän arkisto tsaarien allekirjoittamine gramotoineen oli käsinkosketeltavasti esillä. Hetki oli juhlava ja herkkä.

 

Kolttakylän arkisto.
Kolttakylän arkisto.


Lähteet:
J. J. Mikkola: Kolttakylän arkisto. Lapin Sivistysseuran julkaisuja N:o 8. WSOY, Porvoo 1941.
Karl Nickul: The Skolt Lapp Community Suenjelsijd during The Year 1938. Uppsala 1948.
Suomen Kansallisarkisto: Kolttakylän arkisto 1601–1775.

 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks