Header image
Sotareissuja

 

Kertonut Jaakko Sverloff

Olimme kerran sotareissussa Äänisjärven rannalla. Sodittiin tietenkin joka päivä, ja pidimme vahtia.

Kerran menimme yhteen tanssitaloon. Olimme tietenkin sotilasvarusteissa ja jätimme aseemme eteiseen. Sitten menimme tanssimaan. Tanssimme ja tanssimme, mutta yhtäkkiä tuli hälytys. Meille tuli hoppu: sieppasimme kiireesti aseemme ja juoksimme taistelemaan. Siihen kyllä jäi tanssiminen ja tanssitalo, kun juoksimme taistelemaan.

Taistelimme ja palautimme rauhan ajettuamme vihollisen tiehensä. Päätimme jatkaa tanssimista. Mikäpä siinä, söimme ja lähdimme taas tanssimaan.

Aika oli sellainen, että piti sotia. Kun sotaväki tuli ja päivä, pari; viikko, kuukausi meni siinä. Tanssiminen olisi ollut hauskaa, mutta sotiminen ei. Siitä taistelusta selvisimme elossa. Ei yksikään meistä kuollut eikä haavoittunut. Se oli meille hyvä juttu.

Silloin oli sellainen aika, että sodittiin joka puolella. Ei ollut rauhanaika.

Kerran menimme kauemmaksi ja suurempiin paikkoihin. Kävimme Leningradissa ja aina Varsovassa saakka. Siellä ei ollut mukavaa.

Pistintaistelu oli erilaista, ja siellä lentelivät pommit. Se oli tosi paha paikka. Siellä piti taistella toinen toistaan vastaan ja pistää pistimellä. Se oli tosi vaikeaa.

Minun kaverini joutui taisteluun neljätoista kertaa. Mutta hän oli niin onnekas, ettei haavoittunut. Hän oli niin sukkela mies, ettei jäänyt pistimen alle. Mutta sitten kun hän joutui taisteluun viidennentoista kerran, hän haavoittui. Hän sai neljätoista haavaa. Hän jäi kuitenkin eloon ja aikaa myöten tervehtyi. Myöhemmin muistellessaan näitä aikoja hän aina nauroi, että oli hyvä, kun hän selvisi sodasta hengissä.

 

 

 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks