Header image
Verotuksesta Petsamossa

 

Kertonut Anastasia Moshnikoff (s. 1893)

Tuuloman kylässä kaikki olivat kalastajia. Kalansaaliit pantiin puoliksi, ja kun kaloja myytiin, saadut rahatkin pantiin puoliksi.

Entisaikaan Venäjän puolella verot olivat suuret, mutta ne kaikki maksettiin Tuulomajoen lohenpyynnillä. Ja rahaa jäikin vielä. Kalat myytiin. Se oli niin hyvä lohijoki.

Kun syksy tuli, myyntikalojen pyyntiaika loppui. Lohta kyllä pyydettiin yhä, mutta ei enää myymistä varten. Nämä kalat suolattiin ja jaettiin kaikkien talouksien kesken. Siihen aikaan tyttölapsi ei ollut täysivaltainen osakas, mutta poikalapsi oli. Niinpä se perhe, jolla oli enemmän poikalapsia sai enemmän kalaa. Se perhe, jolla oli enimmäkseen tyttölapsia, sai vähemmän. Nyt kun asutaan Suomessa, molemmat ovat tasa-arvoisia, miehet ja naiset. Ei kumpikaan jää vähemmälle.

Joillain kylillä oli niin suuret verot, ettei niitä jaksettu maksaa. Silloin veronkerääjät tulivat ja vaativat asukkailta vaikka kattilan tai pakottivat riisumaan lapintakin päältä verojen maksuksi. Verot oli pakko maksaa. Joillain ihmisillä ei ollut mitään otettavaa. Silloin verottaja otti vaikka viimeisen keittokattilan. Niin kuin nytkin on, oli pakko maksaa. Ellei voi maksaa rahalla, kerätään talosta tavaraa, lopulta vaikka koko talo menee veroihin.

Tuulomajoki oli kallis joki: ruokki ihmiset ja maksoi verot. Sinne se jäi rajan taakse.

 

 

 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks