Header image
Kulttuuri – kulmakivemme

Kulttuuriperintömme on vahvasti itäinen. Se näkyy niin pukeutumisessamme kuin käsityö-, musiikki-, tanssi-,  juhla-, tapa- ja ruokaperinteissämmekin.

 

Pukumme eroavat muista saamenpuvuista

Pukumme eroavat muista saamenpuvuista muun muassa siten, että  niissä on runsaasti helmikirjontaa. Myös pukujen materiaalit ja leikkaukset ovat omaleimaisia. Meille ominaisia käsitöitä ovat helmikirjonnan lisäksi juuri- ja tuohityöt sekä värttinällä kehrätyt, lampaanvillasta valmistetut raanut, vanttuut ja sukat. Kalannahkojen käyttö on viime vuosikymmenenä palannut käsityömestareidemme taitoihin.

 

Emme joikaa vaan leuddaamme

Musiikkiperinteeseemme liittyvät leuddit, jotka ovat meille kolttasaamelaisille samaa, mitä joiku pohjoissaamelaisille. Joikuihin verrattuna ne ovat sisällöltään kertovampia, melodisempia ja eeppisempiä, itäiset vaikutteet ovat näin nähtävissä. Muiden itäisten heimojen tapaan kehtolaulut ja itkuvirret ovat myös kuuluneet itseilmaisuumme. Valitettavasti itkuvirsitaito on meiltä Suomen puolen koltilta kadonnut kokonaan – itkuvirsiä kuultiin viimeksi 1980-luvulla.

 

Katrillia tanssimme harmonikan tahdissa

Kansantanssiperinne ja katrillin tanssiminen ovat myös tulleet Ranskan hovitansseista idän kautta osaksi kulttuuriamme. Matka Aurinkokuninkaan hovista kolttien maille on ollut pitkä, ja sen varrella katrilli onkin muotoutunut lähes alkulähteestään tuntemattomaksi. Katrillin tanssimista opetettiin 1990-luvulla ainakin Sevettijärven koulussa ja se auttoi siirtämään katrillitaidon myös nuoremmalle polvellemme.

 

Ortodoksisuuden merkitys

Ruoka-, juhla- ja tapaperinteisiimme on vahvasti myös vaikuttanut ortodoksinen uskonto. Monissa kirkollisissa juhlissa kulkevat omat vanhat tapamme ja ortodoksisen kirkon tavat sulassa sovussa rinta rinnan. Hyvänä esimerkkinä ovat kummin velvollisuudet.

Ehtoollinen Neidenin vedenpyhitysjuhlan jumalanpalveluksessa.
Ehtoollinen Neidenin vedenpyhitysjuhlan jumalanpalveluksessa.

 

Norjan ja Venäjän tilanteesta

Uhanalaisen kolttakulttuurimme tilanne on hieman erilainen eri maissa. Norjassa koltansaamea ei käytännössä enää puhuta Sevettijärveltä muuttaneita kolttia lukuunottamatta. Lisäksi sieltä ovat kulttuuriperinnetietous ja perinteiset käsityötaidot lähes kokonaan kadonneet. Venäjällä puhujia on jäljellä enää vanhemman sukupolven edustajissa noin 20–30 henkeä. Koltansaamen kieli ja kulttuuri on siellä todella uhanalainen, vaikkakin käsityötaito eritoten tarve-esineiden ja poronnahkavaatteiden osalta Venäjällä on edelleen huipussaan.

 

Suomessa meitä kolttia on eniten

Suomessa meitä koltansaamen puhujia on jäljellä alle 300 henkilöä, joten kielen elvytys vaatii todella pikaisia toimenpiteitä. Olemme siirtäneet kieltämme sekä kulttuuriperinnettämme aktiivisesti sukupolvelta toiselle etenkin Sevettijärven alueella. Nellimin ja Keväjärven tilanne on ollut jo vuosikymmeniä takkuisempi: Keväjärvi on kylänä nuori, eikä sen asukkaita ole yhdistänyt varsinaisesti mikään muu kuin kolttatila. Nellim puolestaan on vanha inarinsaamelainen kylä, jonne kolttia muutti vasta toisen maailmansodan jälkeen, kanssakäymistä tosin on ollut aina. Muuttoliikkeen voimistuessa kylistä taajamiin uhkaa kulttuuriperinteen siirtäminen katketa.

Pidämme tärkeänä, että nykyiset kolttasaamelaiset kylät pidetään asuttuina ja elinvoimaisina, jotta lapsiperheet voivat pysyä lähellä omaa elävää kulttuuriaan ja kieltään. Vielä toistaiseksi Sevettijärvi on ainoa kylä maailmassa, missä omaleimainen ja perinteinen kolttasaamelainen kulttuurimme on säilynyt elävänä. 

 

 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks