Header image
Leuddit kertovat

 

Leudd on improvisoitu eeppinen henkilötarina

”Kolttatermi leudd kuvaa etupäässä improvisoimalla, käsillä olevan hetken ainutkertaisena tilapäistuotteena laulettua eeppistä henkilötarinaa. Tässä tapauksessa muotorakenteet ovat monimutkaisia ja epäsäännöllisiä – samoin kuin suorasanaista rytmiä myötäilevä sekarytmiikka. Lyhyesti sanoen, sitä on mahdotonta laulaa ulkomuistista. Sekä laulettu teksti ja melodia muotoutuvat vasta esityksen aikana, joten jokainen esityskerta on uniikki, ainutlaatuinen. On tallennettu yrityksiä laulaa leuddia kahdestaan, mutta ainoaksi järkeväksi mahdollisuudeksi jää tällöin vuorottelu, koska yhteinen sävel katoaa muutamassa sekunnissa.

Pisimmät tallennetut leuddit ovat lähes 13 minuuttia pitkiä. Tällainen suorasanainen laulaminen on joskus vaikeaa erottaa puheesta, koska laulaja voi siirtyä laulutarinasta keskusteluun laulamalla.

 

Leuddien rakenne eroaa joikujen rakenteesta

Pitkien leuddien AB-muotoiset rakenteet ovat toistumattomia. Vertailukohteena olevan pohjoissaamelaisen musiikin kiinteänä toistuva rytminen kaava sekä sangen yleinen nelisäkeinen rakenne on itäsaamelaisilla lähes aina merkkinä suomalais-venäläisestä lainatavarasta. Improvisoitujen fraasien pituuksien jatkuva ennalta arvaamaton vaihtelu poistanee mahdollisuuden löytää kahdeksantavuisia tekstisäkeitä – loppusoinnuista puhumattakaan.

Arvoitus on, miksi pohjois- ja itäsaamelainen musiikki ovat tässä suhteessa niin täysin erilaisia. Jos joiun toistuvat rakenteet ovat muistinvaraisen lauletun kansanmusiikin alueella rytmiikaltaan globaalisti ylivoimaisia, niin itäsaamelaisen eeppisen leuddin toistumattomat rakenteet ovat ennalta arvaamattomuudessaan ylivoimaisia taidemusiikkimme sinfonian rakenteisiin verrattuna.

On täysin sivuseikka, ylittääkö tietty musiikki kuulijan vastaanottokyvyn kymmenen- vai satakertaisesti. Yksi laulaja pystyy milloin tahansa tuottamaan informaatiopommin, jota ei sadankaan toiston jälkeen pystytä oppimaan ulkoa. Tässä mielessä monimutkaisuus musiikin arvon mittana on harhaa, sillä kysymys on vain halusta tai tarpeesta improvisoida ennalta arvaamattomasti tai laulaa ulkomuistista tradition mukaan. Laulaja pystyy tuottamaan ylivoimaisen vaikeatajuista musiikkia milloin tahansa, jos hän niin päättää.
 

Leuddit kertovat vihjaillen ja symbolisesti

Tavallista on, että (leuddin) kertoja vaihtelee ennalta arvaamattomasti minä/hän -muotoja asettautuen ajoittain kertomuksen kohdehenkilön asemaan. Tästä seurauksena on kuulijalla epätietoisuus, kuka sanoi mitä ja kelle. Muuntelu ja siihen liittyvä väärinkuuleminen ovat niin kiinteä osa tätä kulttuuria, että tuntuu oikotieltä kirjoittaa jokin henkilönimi ainoastaan yhdellä ennalta määrätyllä tavalla. Leuddit eivät ole tässä mielessä dokumentteja. Ne ovat sanataidetta, eivät historian oppitunteja.

Kun lauletaan poroista, vihjataan samalla ihmisiin. ”Naida yli poron sarvien” tarkoittaa ”mennä vastentahtoisesti miehelle”. Arat aiheet käsitellään symbolisesti. Kolttaleuddien moniselitteisyys on ilmeisesti perustavaa laatua oleva ominaisuus. Olen ymmärtänyt tämän sumeuden voittona, mahdollisuutena tulkita loputon moniselitteisyys aina uudella tavalla.”

Teksti on referoitu lainaus Ilpo Saastamoisen Son vuäinn – hän näkee – Kolttasaamelaisia leuddeja Kuolasta (2007) -teoksesta. Väliotsikot ovat Saa’mi Nue’ttin lisäämiä.

 

Leudd kertovana perinteenä

"Kolttasaamelaisen musiikkikulttuurin keskeisin osa on leudd-perinne. Vassi Semenoja kuvaa tämän musiikki-ilmaisun tarkoitusta siten, että ”leuddit kertovat siitä, miten ihmiset ovat eläneet”. Leuddit liittyvät siten  myös muuhun kolttasaamelaiseen kertoma- ja muistelusperinteeseen.

 

Leuddien teksti

Leudd-teksti alkaa useimmiten leuddissa esiintyvien henkilöiden nimillä. Nimet esiintyvät perinteisen nimikäytännön mukaisesti, jossa isän nimi esiintyy henkilön etunimen epiteettinä. Esimerkiksi Näskk Mosnikoffia, jonka isä oli I'llep Sverloff kutsutaan nimellä I'llep Näskk. Tavallista on myös se, että henkilöön viitataan pelkällä isän nimellä ja sanotaan vain onko kyseessä poika (â’lǧǧ) vai tytär (nijdd). I'llep Näskk voi siten olla muodossa Näskk I'llep nijdd tai I'llep nijdd. Sukunimiä käytettiin harvoin.

Leudd-tekstit koostuvat kertovista jaksoista ja dialogi-jaksoista. Dialogit ovat tavallisesti minä-muodossa eikä niistä useinkaan ilmene kuka on dialogin alkuperäinen puhuja. Kokonaisuudessaan leudd-tekstien kieli poikkeaa puhutusta kielestä.

 

Leuddkieli

Ymmärtääkseen leuddeja, täytyy kuulijalla olla myös tuntemusta monenlaisista kolttasaamelaisen kulttuurin erityispiirteistä. Perinteisessä yhteisössä sekä esittäjät että kuulijat jakoivat tämän tietämyksen. He ymmärsivät erityistä leudd-kieltä sekä tunsivat ihmiset ja tapahtumat, joihin leuddeissa viitataan.

Onkin luonnollista, ettei esittäjien tarvitse selittää itsestään selviä merkityksiä itselleen. Esittäjät kiinnittävät huomion ensisijaisesti leuddien sanalliseen ja musiikilliseen puoleen huumoria unohtamatta. Sanotaan, että parhaat leuddit palkitaan ilolla ja myös naurulla, joten huumori on keskeinen leuddin elementti.

 

Leuddien sisältö

Leuddit keskittyvät ihmisiin ja heidän elämäntarinoihinsa. Tämän ohella voidaan nähdä myös voimakas yhteys ihmisen ja maan välillä. Asuinalue säilytettiin perinteisessä elämänmuodossa mahdollisimman luonnontilaisena. Asuinalue muotoutuikin osaksi niiden ihmisten kulttuuria, jotka sillä asuivat. Tässä mielessä voi puhua eräänlaisesta maan kulttuuristamisesta, joka näkyy esimerkiksi siinä, että paikat nimettiin usein siellä asuvien ihmisten mukaan. Samoin ihmisiä verrattiin asuinpaikkaan. Esimerkiksi Bå’res Jefremoffin leuddissa 'Mekkfer Koputof' naisen kauneutta kuvataan sanomalla, että ”tyttäret ovat kauniita kuin veteen työntyvä niemi”.

 

Leuddien esittämissääntöjä

Perinteisessä yhteisössä leuddien esittämistä määräsi myös joukko kulttuuriin kuuluvia sääntöjä. Ihminen ei saanut kuulla toisten esittävän hänen omaa leuddiaan tai edes lähisukulaisten leuddeja. Tällä pyrittiin välttämään ihmisten loukkaamista, sillä leuddeissa kerrotaan hyvin suorapuheisesti monista henkilökohtaisistakin asioista.

 

Leuddien merkitystaso

Leuddin merkityksiin vaikuttaa myös esittäjän suhde kohteeseen. Hyvä esimerkki tästä on Ǩikkâm (tiiran leudd), jonka esittää Näskk Mosnikoff. Leuddin teksti on seuraava: ”Tiira lintu, Evvanin tytär// Lentää, lentää Valkeisjärven yllä// Kuten äitini on Evvanin tytär”. Evvanin tytär –nimellä esittäjä viittaa omaan äitiinsä. Perinteisen yhteisön sisällä tiedettiin, että Näskk Mosnikoffin äiti kuoli kun Näskk oli vielä lapsi. Kuulijat siis ymmärtävät, että tämän leuddin avulla esittäjä muistelee kauan sitten kuollutta äitiään. Tämäntyyppinen tieto avaa aivan toisenlaisen merkitystason kuulijoille.

 

Leudd musiikki-ilmaisuna

Leuddaaminen on tekstin ja sävelmän yhdistämisen taidetta. Toisinaan leudd on jo olemassa oleva ”ennalta sävelletty” kokonaisuus ja toisinaan siihen liittyy voimakas improvisatorinen ote. Sävelmät koostuvat yhdestä tai muutamasta melodiafraasista, jonka muodostamaa kokonaisuutta kerrataan. Jokaisen säkeen tai ”rakenteellisen tekstirivin” lopussa on melodinen kadenssi. Leuddeille erityinen piirre on yhtäkkinen hengitystauko ennen tekstirivin viimeistä tavua.

 

Leuddien musiikillinen taso

Myös musiikillisella tasolla leuddit muodostat viittausjärjestelmän. Musiikilliset motiivit tai kokonaiset melodiat ovat tiettyjen sukujen symboleita tai ne edustavat tiettyä paikallisuutta. Yksi leuddaamisen perustaidoista on tuntea melodiamotiiveja ja osata käyttää niitä oikein.

Melodioita esitetään kuitenkin varsin vapaasti, etenkin kun jo olemassa olevia melodioita esitetään uusilla sanoilla. Uusi teksti tuo sanojensa rytmisen rakenteen kautta melodiaan omanlaisensa metrisen rakenteen, joka edustaa usein esittäjänsä henkilökohtaista tyyliä. Usein tekstin rytmiikka määrää leuddin metristä rakennetta.

 

Henkilökohtainen musiikki-ilmaisu

Vaikka leuddeissa on runsaasti henkilökohtaista musiikillista ilmaisua, leuddaajat kontrolloivat tarkkaan melodian ja tekstin metristä rakenteellista tasapainoa. Tärkeää on hallita tavujen määrää lisäämällä tarvittaessa tekstiin joko yksitavuisia sanoja tai lisäämällä sanojen tavumäärää ylimääräisten vokaalien avulla. Esimerkiksi yksitavuinen sana 'nijdd' tyttö, esiintyy leuddeissa useimmiten kaksitavuisessa muodossa 'nijdd-a'.

Esittäjät ovat hyvin tietoisia perinteisistä tyylipiirteistä ja tekevät myös selkeän eron esimerkiksi leuddien ja laulujen välillä. Lauluja on käytetty mm. tanssin säestyksenä tapauksissa, joissa haitarinsoittajaa ei ole ollut paikalla. Teksteissä ero on selkeä: leudd viittaa aina ihmisiin ja se on tietyn ihmisen omistama, mutta laulujen sanat voivat käsitellä yleisempiäkin asioita. Kuitenkin leuddeja muutettiin toisinaan tanssisävelmiksi.

 

Tyylillinen yhteys Barentsin alueen musiikkiin

Leudd on ensisijaisesti kolttasaamelaista perinnettä, mutta sillä on tyylillinen yhteys myös eräisiin muihin Barentsin ja Itämeren alueen perinteisiin musiikkikulttuureihin. Kolttasaamelainen musiikkiperinne, kalevalaisen laulut, venäläiset bïlinat ja balladit sekä kolttasaamelaisten, karjalaisten ja venäläisten itkuperinne muodostavat kulttuurisen areaalin, jonka sisällä eri kansojen musiikkikulttuureista löytyy yhteisiä piirteitä. Näitä ovat tietyt funktionaaliset perinteenlajit (mm. historiallista muistitietoa sisältävät laulut, itkut, balladit ja tanssilaulut), erityiset musiikilliset ja tekstilliset rakennepiirteet (mm. saman melodiarakenteen kertaaminen, epiteettien käyttö, tekstikerron ja metriikkaa säätelevien lisätavujen käyttö) sekä esityskäytännöt (esim. äänenkäyttö, esiintyminen ilman säestystä)."

Teksti on referoitu lainaus Marko Jousteen Esi-isien leudd -kirjasta. Väliotsikot ovat Saa'mi Nue'ttin lisäämiä.

Leudd-tallenteita

Sue´nn´jel lee´ud; Muistoja Suonikylästä
(IRLP-2 v.1979)

Narodnaja muzyka saamov SSSR
(Melodija C90 25923 000 v.1987)

Soomeugri rahvaste laule: Saami
(Forte SP02-0003 v.1992)

Maaddâr ää´jji leeu´d
(toimittaneet Marko Jouste, Elias Moshnikoff ja Seija Sivertsen) v. 2007

 

Leuddeja on tutkittu jo kauan

Kolttamusiikin tutkimuksessa ovat kunnostautuneet suomalaiset. T.I. Itkosen 1913 Suonikylässä aloittaman vahalieriötallennustyön jatkajina löydämme kaksi tärkeää äänitys- ja nuotinnustyön uranuurtajaa: Armas Launiksen (1922) ja A.O Väisäsen (1926). Sodan jälkeiseltä ajalta tallentajina tunnetuiksi tulivat E. Ala-Könni (1961) ja ensimmäisen gradutyön aiheesta myöhemmin tehnyt Heikki Laitinen (1973). Ei tietenkään pidä unohtaa yllä mainittuja äänilevyjä eikä julkisuudelta syrjässä pysyneitä Suomen kolttien omia kokoelmia.

Ola Graff Tromssan yliopistosta kävi toukokuussa 2006 nauhoittamassa Domna Fofonoffin leu'ddeja Suprussa. 
Ola Graff Tromssan yliopistosta kävi toukokuussa 2006 nauhoittamassa Domna Fofonoffin leuddeja Suprussa.

 

Leu’dd-perinnettä on yritetty siirtää nuoremmalle sukupolvelle. Ia-Mari Rantamäki ja Tiia Semenoff ovat yksi hyvä esimerkki siitä, että työssä on onnistuttu.
Leudd-perinnettä on yritetty siirtää nuoremmalle sukupolvelle. Ia-Mari Rantamäki ja Tiia Semenoff ovat yksi hyvä esimerkki siitä, että työssä on onnistuttu.   

 

Suomalainen tiedemies Arvid Genetz raportoi 1877–1870 Suomen kuvalehdelle matkastaan kolttain pariin otsikolla "Kuolan niemimaan asukkaiden oloja tutkimassa". Retkellään Genetz päätyi kirjaamaan muistiin "saamelaista runoutta". Alla Genetzin käännös nuorttijärveläisen tuntemattomaksi jääneen leuddaajan sävelistä "näytteeksi miten lappalainen runoilee".

Oi sisareni, oi sisareni Joakimin tytär,
Lähtekäämme, lähtekäämme, velipuoleni,
Kuivattua kokonaista koljakalaa 
syömään

Lähtekäämme, lähtekäämme ulapalle
kalastamaan, 
Ulapan kalastajat (ovat) kuivan koljan
syöjiä.
Kun me menimme jeretnikan rahvaan 
kalastuspaikkaan,
Emme me kauan olleet,
Silloin tuli takkirauta venehyt,
Kiiretsch-linnaan kimakalla äänellään. 

Lähtekäämme, lähtekäämme, velipuoleni,
Takkirauta veneeseen katsastamaan,
Emme kauan olleet; 
Lähtekäämme, lähtekäämme, velipuoleni,
Pitkään Oorovuonon perään asti
Pienen paksusillin tähden,
Menimme me Kolitsovoj kallion alle,
Syömme kivipöydän päällä, 
Minä Audotja otan
Pienen kiven, 
Että nyrkki tulisi raskaammaksi.

 

 

Uutta kolttasaamelaismusiikkia

Jaakko Gauriloff
Kuä´cǩǩem suäjai vuel´nn (v. 1991)
Luõmmum mä’dd, Lumottu maa
Tuõddri tue’ǩǩen, Tuntureiden takana (v. 2009)

Tiina Sanila
Sää´mjânnam rocks! (v. 2005)

Uuh (single) (v. 2006)
Kå´llkue´ll še måttmešt tålkk (v. 2007)

 

 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks