Header image
Tiina Sanila-Aikion puhe Saamen kieli kultakieli, saamen kieli käyttökieli -seminaarissa

 

Tiina Sanila 5.2.2010:
 
Vuõššân tä´st mainstam Saa´mi Nue´tt -õhttõõz pirr.
Ensin tässä kerron jotain Saa´mi Nue´tt -yhdistyksestä.
 
Saa´mi Nue´tt -nuõrttsää´m ǩiõl- da kulttuurõhttõs lij vuâđđuum ee´jj kue´httdohatkuu´đ looppâst Če´vetjääu´rest. Õhttõõz pukin vääžnmõs täävtõõzz lie saa´mi kulttuuräärb se´rddumuužž staanmõš puõ´tti sokkpuõ´lvid da sää´mǩiõl da kulttuur jeälltumuš da ooudâsviikkmõš. Mâ´te õhttõõz nõmm še särnn, õhttõõz täävtõsân lij noorrâd saa´mid õ´htte.
 
Saa´mi Nue´tt - kolttasaamelaisen kielen ja kulttuurin yhdistys on perustettu vuoden 2006 lopussa Sevettijärvellä. Yhdistyksen kaikista tärkeimpinä tavoitteina ovat kolttasaamelaisten kulttuuriperinnön siirtymisen turvaaminen seuraaville sukupolville sekä koltansaamen kielen ja kulttuurin elvyttäminen ja kehittäminen. Niin kuin yhdistyksen nimikin, kolttien nuotta, sanoo, yhdistyksen tavoitteena on myös kerätä kolttasaamelaisia yhteen.
 
Saa´mi Nue´tt -õhttõs lij ouddmiârkkân jä´rjstam sää´mnuõri leei´rid da saa´mi kulttuurneä´ttlid jee´res teemain. Õhttõs lij raajjâm mõõnni kuei´t ee´jj se´st veiddsõs Internet-seeidid saa´mi pirr, mõõk ävvne jâđđa sä´mmlai naroodpei´vven. Kännat to´ben jie´lled, www.saaminuett.fi.
 
Ee´jj sä´mmlaž -palǩǩumuužž juâkkmõš še lij õhtt tuåimin.
 
Saa´mi Nue´tt -yhdistys on esimerkiksi järjestänyt kolttanuorten leirejä sekä kolttakulttuuriviikkoja eri teemoista. Yhdistys on koonnut edellisen kahden vuoden aikana laajat Internet-sivut kolttasaamelaisista, mitkä avautuvat huomenna saamelaisten kansallispäivänä. Kannattaa käydä siellä, www.saaminuett.fi. Vuoden koltta -palkinnon jakaminen on myös yksi toimista.
 
Naa, åå´n äšša:
Ja nyt asiaan:
 
Ee´jj 2010 sä´mmlaž lij
Vuoden koltta 2010 on
 
Satu Moshnikoff
 
Son lij vuäǯǯam tän palǩǩumuužž sǩiâŋkin ju´n ääi´jben Saa´mi Nue´tt -õhttõõz ee´ǩǩsååbbrest. Son ij leäkku tääiben åå´n.
Hän on saanut tämän palkinnon lahjoineen jo aikaisemmin Saa´mi Nue´tt -yhdistyksen vuosikokouksessa. Hän ei ole täällä nyt.
 
Satu lij reâuggam jiijjõs narood õõudâs slävvõõđee´l da lij õõudääm, raavâm da ouddam ä´rbben sää´mkulttuur nuõrab puõ´lvid.
Satu on työskennellyt oman kansansa hyväksi kunniakkaasti ja on edistänyt, vahvistanut ja antanut perinnöksi kolttakulttuuria tuleville sukupolville.
 
Če´vetjääu´rest ođđee´jjmannu kuâhttloneelljad peei´v
Sevettijärvellä tammikuun 24. päivänä
 
Åå´n puä´tte vuâđđjurddi
Tässä tulevat perustelut
 
Mainstum kulttuur ij taarbâž ǩii´rjid, tõt serddšââvv ee´jjest âlǧǧa, jie´nnest ni´jdde jie´llmõõžž kõõskâst. Ee´jji mie´ldd saa´mi mainstumuš lij jäävtõõvvâm da sâjja lie puättam jee´res ǩiõl. Sää´mnaroo´de vuässli´žžen va´lddum Evvan Ää´rhep Satu, åå´n Vää´sǩ Eeunka Satu ij leäkku källsines Eeunkain kuâđđjam seu´rrjed tän ooudâsviikkmõõžž dååma tuužžee´l, pe´ce lij ââ´nnam viõǥǥees da ääi´jes mainstum ǩiõl se´rddmu´šše ǩe´rjjlaž ååblka.
 
Puhuttu kulttuuri ei tarvitse kirjoja, se siirtyy isältä pojalle, äidiltä tyttärelle elämänmenon lomassa. Vuosikymmenien saatossa kolttien puhe on vaiennut ja tilalle ovat tulleet muut kielet. Kolttaheimoon omaksi otettu Juhon Erkin Satu, sittemmin Vää´sǩ Eeunka Satu ei ole Jouninsa kanssa jäänyt tätä kehitystä seuraamaan kotona surkutellen, vaan käyttänyt voimansa ja aikansa puhutun kielen siirtämiseen kirjalliseen muotoon.
 
Ǩiõll lij jåå´ttemneävv puõ´ttiääi´j årra, ǩiõll lij mä´tǩǩ da mie´rrpäi´ǩǩ. Ǩiõll lij mij suei´mkar pirrõõtti maai´lme, mij tuâjjneävv aa´šši da ettmõõžži åblkâ´sttmõ´šše, mij ärvvmaai´lm vie´ssumu´šše. Ǩiõl nobbtõõvvmõš mott puk. Ǩiõltää ij leäkku ceâlai narod.
 
Kieli on matkanteon väline kohti tulevaa, kieli on matka ja määränpää. Kieli on meidän peilimme ympäröivään maailmaan, työkalumme asioiden ja ilmiöiden hahmottamiseen, arvomaailmamme punnitsemiseen. Kielen muuttuminen muuttaa kaiken. Ilman kieltä ei ole kokonaista kansaa.
 
Täk kuâhtta lie tuejjääm jie´llemtuejjeez nuõrttsää´mǩiõl juätkkjumuužž staanmõ´šše kõrrsânji. Õhttnaž paarr Satu Eeunkaines lij fi´ttjam mij ǩiõl friskkvuõđ da mooččâsvuõđ äi´ǧǧen, kuä´ss leigga määŋgas mee´st juurdči tõn seillam jiččines.
 
"Lij taarbšum Eeunka vuei´vv, ko´st ǩiõll puätt, da Satu ǩiõđid, kook ǩee´rjte tõn", särnn Satu jiõčč. Täk ǩiõđ lie jåårǥlâ´ttam obb mainstum kulttuur ǩee´rjtum ååblka, de tõn määinest mee´st lij kuuitâǥ vuäittmõš pi´rǧǧeed tän ääi´j piõggin.
 
Koltankielen voimakaksikko on tehnyt elämänmittaisen työn kielen jatkuvuuden turvaamiseksi. Yhteen hitsautunut parivaljakko Satu Jouninsa kanssa on ymmärtänyt kielemme voiman ja kauneuden aikana, jolloin liian moni meistä piti sen olemassaoloa itsestäänselvyytenä. Satu ja Jouni ovat sisäistäneet syvällisesti paljon ennen meitä muita, että tämä kieli katoaa, jos sitä ei opeteta. ”On tarvittu Jounin pää, josta kieli tulee, ja Sadun kädet, jotka kirjoittavat sen”, muotoilee Satu itse. Nämä kädet ovat kääntäneet kokonaisen puhutun kulttuurin kirjoitettuun muotoon, jolloin meillä on ainakin mahdollisuus kestää paremmin tämän ajan tuulissa.
Ǩiõll vuäitt lee´d kuâsttjeei da ää´veed, da lee´d kuest'te´m da kä´tted. Satu jeäll mij kulttuur se´st da åålǥbeä´lnn. Suu tuejj lij mâ´te čäcca čõckkum ǩeä´dǧǧ: tõn reâggaz veiddne da veiddne. Kuest'te´mes tuej tuejjeei lij mij kulttuur õhtt pukin pueʼrmõssân kuâsttjeei ooudårraviikki da tõ´nt Satu lij Ee´jj 2010 sä´mmlaž.
 
Kieli voi olla näkyvää ja avata, ja olla näkymätöntä ja sulkea. Satu elää kulttuuriamme sisältä ja ulkoapäin. Hänen työnsä on kuin veteen heitetty kivi: sen renkaat laajenevat ja laajenevat. Näkymättömän työn tekijä on kulttuurimme näkyvimpiä eteenpäin viejiä ja siksi Satu on Vuoden koltta 2010.
 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks