Header image
Raportti Kolttakulttuuriviikosta 20.–23.9.2010 aiheena koltansaamen kieli

Kolttakulttuuriviikko: koltansaamen kieli

Yleistä

Saaʹmi Nueʹtt ry järjesti Sevettijärvellä 20.–23.9.2010 kolttakulttuuriviikon aiheesta koltansaamen kieli. Viikko järjestettiin yhteistyössä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa. Kolttakulttuuriviikkoja on järjestetty aikaisempina vuosina eri teemoista ja kielen valitseminen tämän kertaiseksi teemaksi olikin luonnollinen jatkumo. Kolttakulttuuriviikko alkoi erikoistutkija Eino Koposen opetuksella ja päättyi Koltansaamen kielen tulevaisuus -seminaariin.

Koltansaamen koulukielioppi tutuksi

Eino Koposen luennoilla käytiin läpi koltansaamen kielioppia oikeinkirjoituksen näkökulmasta. Luennot kestivät 24 oppituntia, ja niiden sisältönä oli mm. aakkoset, ääntäminen, kielioppi, sanojen taivuttaminen sekä kirjoittaminen. Luennoilla oli oppilaita aivan alkeista aloittavista aina koltansaamen kielityöntekijöihin saakka (20.9. 16 oppilasta, 21.9. 17 oppilasta, 22.9. 17 oppilasta).

Opettaja otti kaikkien tarpeet huomioon, ja jokainen sai opetuksesta jotain irti. Huomattavinta opetuksessa oli se, että oppilaat saivat ehdottaa käsiteltäviä aiheita, ja esimerkiksi vähemmän käytettyjen, vähän oudompien sanojen taivutusta katsottiin yhdessä. Koska paikalla oli niin monta kielityöntekijää, opetuksen aikana tehtiin samalla myös terminologia- ja kielen normittamistyötä sekä luotiin pohjaa tulevan kielenhuolto- ja normitusryhmän perustamiseksi. Oppilaat toivoivat saavansa todistuksen kurssista.

Koltansaamen kielen tulevaisuus -seminaari

Kulttuuriviikko huipentui Koltansaamen kielen tulevaisuus -seminaariin 23.9. Seminaarin puheenjohtajana toimi Erkki Lumisalmi. Paikalla oli kaikkiaan 35 koltansaamen kielen tulevaisuudesta kiinnostunutta henkilöä. Seminaari keskittyi olemassa olevien koltansaamen kielityöntekijöiden tilanteeseen ja heidän tulevaisuuden näkymiinsä kielityöntekijöiden pitämien alustuspuheenvuorojen avulla.

Alla lyhyet koosteet alustuksista sekä yleisön käymästä keskustelusta.

 

Koltansaamen kielen kielistrategia
Tiina Sanila-Aikio, Saaʹmi Nueʹtt ry 

Tiina Sanila-Aikio valmistelee koltansaamen kielistrategiaa Suomen kulttuurirahaston kolttatyöryhmälle. Kielistrategian odotetaan valmistuvan syksyn 2010 aikana. Koltansaamen kielistrategia käsittelee koltansaamen nykytilannetta Suomessa siten, että kirjoittaja arvioi, miten kielen säilyttämis- ja elvyttämistyö voisi ottaa seuraavan askeleen. Osa strategian tavoitteista on pikaisia toimia, osa puolestaan pitkän aikavälin toimia.

“Puhuttu kulttuuri ei tarvitse kirjoja, se siirtyy isältä pojalle, äidiltä tyttärelle elämänmenon lomassa. Vuosikymmenien saatossa kolttasaamelaisten puhe on vaiennut ja tilalle ovat tulleet muut kielet. Edellä kuvatusta assimilaatiosta, valtaväestöön sulauttamisesta tai sulautumisesta oli vastuussa yhteiskunta, ei yksilö. Nykyisin yhteiskunta on paljon suvaitsevampi, ja se antaa resursseja kielen ja kulttuurin elvytykseen, jos pienemmällä yhteisöllä on yhteinen tahtotila säilyttää ja edistää kieltään ja kulttuuriaan. Yksilön vastuulla on ainoastaan tahto käyttää kieltä niin, että se säilyy ja kehittyy. Kuitenkin kynnys oman kielen ja kulttuurin hylkäämiseen on pienempi, jos sitä ei ole koskaan oppinut edes tuntemaan”, Sanila-Aikio totesi alustuksessaan.

Sanila-Aikio painotti, että kielen elvytystyössä tulee hahmottaa laajasti kieli ja sen käyttö. Ainoastaan kieli, jota käytetään, säilyy ja kehittyy. Koltansaamen kielen säilyttäminen ja kehittäminen on jokaisen kolttasaamelaisen asia. 

 

 

Mitkä ovat kielentutkijan näkökulmasta seuraavat askeleet koltansaamen kielityössä
Kielen normittamisen tärkeys

Eino Koponen, erikoistutkija, KOTUS

Eino Koponen totesi alustuksessaan, että kielentutkijan näkökulmasta seuraava askel koltansaamen kielityössä on kirjakielen systemaattisen normittamistyön aloittaminen. Normittamisella tarkoitetaan sitä, että valitaan puhutun kielen varianteista sopivin. Normittaminen koskee ainoastaan kirjakieltä, ei puhuttua kieltä. Kieli etsii automaattisesti normejaan, ja huonosti kieleen sopivat muodot, variantit karsiutuvat pois. Näin ollen normi eli yhteinen kirjoitustapa löytyy, kun kieltä käytetään. Normittamistyötä varten tulisi perustaa normitusryhmä, joka tarvitsee kielentutkijoita ja kielen osaajia.

Koltansaamen kieltä on tutkittu aikojen saatossa paljon siten, että on kerätty eritoten ääniteaineistoja. Tämä valtava rikkaus on hyödyntämättä sekä tutkimuksellisesti että esimerkiksi oppimateriaaleina. Kielentutkimusmenetelmin aineistoista saataisiin jäsenneltyä tietoa kielennormitusryhmän sekä tieteellisen kieliopin laatimisen tarpeisiin. Kirjoitetun koltansaamen, eli kaiken kirjoitetun materiaalin analysoiminen olisi myös tärkeää.

 
 

Koltansaamenkielinen kielipesätoiminta: miltä näyttää vuosi 2020?
Pirjo Lotvonen, Ivalon koltansaamen kielipesän vastaavahoitaja

Ivalon kielipesän kolmas toimintavuosi käynnistyi syksyllä 2010, ja toiminnassa on mukana 9 lasta. Kielipesän toiminnassa mukana olevien lasten passiivinen kielitaito on todella hyvä, vaikka ympäristönä Ivalo on suomenkielinen ja lapset pääsevät vain kielipesässä kuulemaan koltansaamea. Kielipesä tarvitsisikin kielellistä tukea kolttasaamelaisyhteisöltä, koska kielen siirtäminen on ainoastaan työntekijöiden varassa. Myös lasten vanhempien kielitaidon aktivoiminen olisi tärkeää lasten kielitaidon kannalta.

Lotvonen kertoi, että erityisesti kolttasaamelaiskulttuurin siirtäminen on haaste Ivalossa. Resurssihenkilöistä on huutava pula. Retkien muodossa olisi hyvä päästä ulos kielipesästä näkemään ja kokemaan sitä, mitä kulttuuri on. Valitettavasti varojen niukkuus on tämän toimintamuodon esteenä.

Lotvonen painotti, jotta kielipesätoiminnassa mukana olleiden lasten kielitaito ottaisi seuraavan askeleen, heidän tulisi oppia lukemaan sekä kirjoittamaan. Sekä kielen että koltansaamenkielisen opetuksen kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota Ivalon ala-asteella. 

Lotvonen kehittäisi kielipesätoimintaa tulevaisuudessa siihen suuntaan, että toiminnassa tulisi painottaa kokemisen ja näkemisen kautta tapahtuvaa oppimista, mikä tarkoittaa, että mahdollisuuksia osallistua kieleen ja kulttuuriin tulisi kehittää. Tämän toteuttamiseksi aktiivisempi ote kolttasaamelaisyhteisöltä kielipesätoiminnassa olisi tärkeää. Esimerkiksi kyläillessä ei tarvitse osata mitään erikoistaitoja, ainoastaan kieltä. Myös erilaisten lasten kielitaitoa stimuloivien materiaalien laatimiseen tulisi kiinnittää huomiota.

Lotvonen muistuttaa, että vaikka tulevaisuus näyttää sinänsä hyvältä, niin nyt pitää kaikki laittaa likoon, kolttasaamelaisilla ei ole varaa enää yhtään suomalaistua. Jokaisen aikuisen tehtävänä on siirtää kieltä.

Keskustelussa yleisöstä nousi esiin kaksi tärkeää seikkaa. Se, että lapset saavat koltansaamenkielistä päivähoitoa, on jo niin iso arvo sinänsä, että mitä ikinä hoitopäivän aikana tapahtuukin, on iso asia. Toiseksi vanhempien rooli on kielipesätoiminnassa erittäin keskeinen, jotta toimintaan saadaan oikeanlaista syvyyttä. Esimerkiksi myös vanhempien vastuulla tulisi olla leikkien, pelien, laulujen sekä erilaisten materiaalien tuottaminen kielipesän toimintaa varten.

 
 

Kielestä toiseen kääntämisen vaikeus
Satu Moshnikoff, opetusneuvos

Satu Moshnikoff piti alustuksen kielen kääntämisestä ja sen vaikeudesta. Hänen mukaansa jokainen kieli on kulttuurinsa kuva, ja jokaisen, joka kääntää kieltä, tulee tuntea hyvin kulttuuri, jonka kielelle/kieleltä kääntää. Tämä pätee myös siihen kieleen, jolta/jolle käännetään. Ei riitä, että kääntäjä tuntee kulttuurin, vaan kielien rakenteen tunteminen on myös tärkeää. Esimerkiksi sanasta sanaan kääntämisen vaarana piilee se, että sanat tunnetaan, mutta sisältö ei aukea.

Moshnikoff muistutti, että suomen kielestä käännettäessä koltansaameen vaikeutena ovat erityisesti lauseenvastikkeet, joita koltansaamessa ei ole. Taas koltansaamesta löytyy paljon sanoja, joille ei löydy yhden sanan vastinetta suomen kielestä. Esimerkiksi erilaiset luontoon liittyvät sanat ovat monesti tällaisia. Ollakseen hyvä kääntäjä, täytyy tietää kielten fraasien, idiomien sekä alluusioiden tarkoitus. Koltansaamen idiomisanakirjan puute tulisi korjata tulevaisuudessa.

Moshnikoff mainitsi haastavimmista käännöksistä leuddit, lakitekstit sekä Raamatun tekstit. Leuddien kieli on omaa luokkaansa, koska leuddit sisältävät paljon kiertoilmauksia. Leuddien sanoissa on myös melodian vuoksi lukemattomia merkityksettömiä lisätavuja, joiden keskeltä on vaikea hahmottaa varsinaista sanaa. Lakikielen kääntäminen on taas erittäin haasteellista, koska tekstiä pitäisi pystyä tulkitsemaan vain yhdellä tavalla. Vaarana huonossa lakitekstikäännöksessä on, että käännöksessä lakia pystyy tulkitsemaan useammalla tavalla.

Moshnikoff kiitteli: ”Onneksi meillä on toinen toisemme, koska apua ei voi katsoa kirjallisista lähteistä. Myös inarinsaamen osaajista on paljon apua.”

 
 

Kenen kanssa puhun kolttaa 20 vuoden päästä?
Leena Fofonoff, koululainen

Sevettijärven koulun yhdeksännen luokan oppilas Leena Fofonoff piti ehdottomasti koko seminaarin hienoimman puheenvuoron. Puheenvuoro kiteytti lasten ja nuorten epävarmuuden omasta kielitaidostaan, ja tämä pelko estää heitä käyttämästä, puhumasta kieltä varsinkin koulun ulkopuolella. Kuitenkin juuri koulun ulkopuolinen kielenkäyttöareena olisi kaikista paras kielen oppimisen kannalta. Tämän epävarmuuden vuoksi lasten ja nuorten kielitaito ei pääse kehittymään mittoihin, jossa kielestä tulisi luonnollinen käyttökieli niin koulu-, koti- kuin työkielenäkin.

Fofonoffin alustuksesta oli kuultavissa luja, positiivinen usko omaan tulevaisuuteen; kuinka hän aikoo opiskella kieltä eteenpäin, kuinka hän tulee työskentelemään koltansaamen hyväksi, ja kuinka hän aikoo siirtää kieltä ja kulttuuria myös omille lapsilleen auttaakseen edes vähän kielen elossa pysymisessä.

Fofonoff pohti myös puheessaan, onko kolttasaamelaisyhteisö turhan optimistinen tulevaisuuden suhteen. Hän kehotti kolttasaamelaisia lopettamaan haaveilemisen ja toivomisen ja tarttumaan toimeen. Fofonoff sanoi puheenvuoronsa päätteeksi: ”Näin haastan kaikki ikäiseni tekemään kaikkensa koltansaamen tulevaisuuden turvaamiseksi. Vielä lopuksi tahdon kiittää kaikkien oppilaiden puolesta Seijaa. Työsi on tosi tärkeää ja arvokasta. Olet opettanut meille paitsi kieltä, niin myös leuddaamisen saloja ja perinnekäsitöiden tekoa. Olet aina jaksanut kannustaa meitä olemaan rohkeita ja käyttämään kieltä. Späʹsseb!”

Yleisö nosti esiin kolme seikkaa. Ensinnäkin toisen saamenkielen opiskelu tukisi myös koltansaamen oppimista. Toiseksi koltansaamen valitseminen kommunikointikieleksi tilanteessa kuin tilanteessa sisältää psykologisen kynnyksen. Tämä outouden tai vierauden tunne kestää ainoastaan jonkin aikaa ja estää kieltä pahimmillaan kokonaan saavuttamasta luonnollisen kielenkäytön tason. Kolmanneksi toivottiin, että vaikka keskustellessa toinen vastaakin toisella kielellä, niin silti tulisi jatkaa sillä kielellä, millä keskustelu on alkanut.

Fofonoffin puhe löytyy kokonaisuudessaan Saa´mi Nue´ttin Kolttanuorten blogista tästä.

 
 

Miten tullaan koltansaamen kielen opettajaksi?
Oppilaan ja opettajan vuorovaikutus koltansaamen kielen opiskelussa
Koltansaamen oppimisen tehostaminen

Seija Sivertsen, koltansaamen lehtori

Seija Sivertsen toimi ensimmäisen kerran koltansaamen opettajana Sevettijärven koulussa syksystä 1978 alkaen parin vuoden ajan. Sivertsen kertoi osanneensa puhua, mutta ei kirjoittaa. Kirjoituksen saloihin häntä neuvoi Satu-opettaja. Huomioitavaa tuolloin oli se, että lapset osasivat koltansaamea äidinkielenään. 1990-luvulla Sivertseniä pyydettiin uudestaan opettajaksi Sevettijärven koululle, ja tuolla pestillä hän on vieläkin. Tällä välin kuitenkin lasten äidinkieli oli vaihtunut suomen kieleen, ja lapset opiskelivat kieltä vieraana kielenä.

Sivertsenin mielestä koltansaamen opettajia tarvittaisiin lisää, vaikka lapsia on lukumäärällisesti vähän. Lapset ovat eri ikäisiä, eri paikoissa sekä jokaisen lapsen kielitaito on eri tasolla. Näin homogeenisiä opetusryhmiä on vaikea luoda, ja yhdistelmäryhmiä vaikea opettaa tietyn tuntimäärän puitteissa, jotta opetusajasta saataisiin maksimaalinen hyöty.

Kun lapsi aloittaa koulun, alkaa opettajan ja lasten välinen yhteinen taival. Sivertsenin kokemusten mukaan lapsesta on hauskaa alkaa opetella lukemaan ja kirjoittamaan, leikkimään ja laulamaan. Lapsi haluaisi oppia kaiken, ja hän ottaa vastaan opetuksen. Myöhemmin oppimiseen vaikuttavat kuitenkin monet asiat; esimerkiksi millaisia aineita oppilaalla on, opiskelevatko lapsen kaverit koltansaamea sekä onko lapsella ketään, jonka kanssa puhua kieltä koulun jälkeen.

Sivertsen painotti alustuksessaan, että saamen opettajan arki olisi helpompaa, jos voisi vain opettaa, eikä tehdä opetustyön lisäksi vielä oppimateriaaleja.

Sivertsen kysyi: ”Olemmeko unohtaneet Jaakko Gauriloffin Puhu aina saamea -laulun sanat?”

”Minulla on tyttö valkotukka,
hän on minulle todella rakas.
Muistakaa isät, äidit ja kaikki
pienet lapset ovat elämämme suola.
Heidän mukanaan koltankieli tämä,
elää vielä pitkään.
Puhukaa aina saamea!”

Sivertsen muistutti, että ”jokaisessa meissä on opettaja, joka vain osaa koltansaamea”.

 
 

Koltansaamen kielen aseman kehittäminen työkielenä Saamelaiskäräjillä
Katri Fofonoff, koltansaamen kielityöntekijä, Saamelaiskäräjät

Katri Fofonoff on työskennellyt Saamelaiskäräjillä koltansaamen kielenkääntäjänä maaliskuusta 2008 lähtien. Fofonoff kääntää mm. Inarin kunnalta ja muilta viranomaisilta tulevia käännöspyyntöjä. Käännöstyön lisäksi hänen työhönsä kuuluu terminologiatyötä sekä kielenhuoltoa. Hän toimii myös koltansaamen simultaanitulkkina.

Kielenkääntäjän näkökulmasta työ on haasteellista koltansaamen suppean uudissanavaraston vuoksi. Myös tulkkikoulutus olisi tarpeellinen.

Fofonoff kiteytti: ”Koltansaame oli kotikieli, joka eli ja säilyi arkipäivän elämässä ja töissä. Kieli oli itsestään selvyys, kuin eteisen ovi, joka piti lukita illalla ja avata taas aamulla.” ”Mitä miettisivät esivanhempamme koltansaamen kielen nykykehityksestä?”
 

 

Kolttien kyläkokouksen kielelliset haasteet: Koska kokoustetaan koltaksi?
Hallinnon kaksikielisyyden kehittäminen
Veikko Feodoroff, kolttien luottamusmies

Veikko Feodoroff kertoi aluksi lyhyesti Kolttien kyläkokouksen kielikehityksen historiaa. Kyläkokousjärjestelmä toimi kokonaan koltansaameksi, kunnes vähitellen eri intressitahot ottivat sijaa silloisesta koltta-alueesta, mikä vaikutti myös kyläkokouksessa käytettyyn kieleen. Feodoroff totesi, että kyläkokousjärjestelmä on onneksi muutoin vahvasti sisään rakennettu järjestelmä, eikä se ole aikojen saatossa kadonnut.

Kolttalaissa on ainoastaan yksi pykälä, jossa koltansaamen kieli mainitaan. Tämä 46 pykälä koskee luottamusmiehen koltansaamen kielen taitoa. Kielitaitovaatimuksella varmistetaan se, että puheenjohtajan/luottamusmiehen kanssa voidaan asioida koltansaameksi.

Feodoroffin mielestä kyläkokouksissa, ja Kolttien kyläkokouksen toiminnassa muutenkin, saa ja pitäisikin käyttää koltansaamea. ”Omassa hallinnossamme voidaan asioita hoitaa sekä kokouksia pitää koltansaameksi, mutta se edellyttää, että kaikki ovat koltansaamentaitoisia. Esimerkiksi kyläkokouksissa on yleensä paikalla suomenkielinen vähemmistö” hän toteaa.

Feodoroff suhtautuu kriittisesti saamen kielilain suomiin mahdollisuuksiin oman kielen käyttämisestä viranomaisissa: ”Väitän, että tulkkien avulla tapahtuvassa omakielisessä palvelussa joustavuus, sujuvuus ja yhteisymmärrys kärsivät sekä henkilökohtaisen kontaktin saaminen vaikeutuu.”

Feodoroff esitti ratkaisumalleja Kolttien kyläkokouksen hallinnon kaksikielisyyden kehittämiseen: ”Jotta asioiden hoito onnistuu jatkossakin molemmilla kielillä, niin luottamusmiehen sekä varaluottamusmiehen tulee osata koltansaamea. Aktiivinen kielenkäyttö kokouksissa sekä kielen käyttäminen joka tilanteessa on tärkeää kielen kehittymiseksi. On tärkeää, että kokoustaessa huomioidaan myös ne, joilla ei ole riittävää kielitaitoa, esimerkiksi tulkkien avulla. Koltansaamea tulisi kehittää hallintokielenä.”

Seminaariyleisön mielestä Kolttien kyläkokouksen tulee kiinnittää paljon huomiota koltansaamen kielen ensisijaiseen käyttämiseen toiminnassaan, koska kyläkokous on niin keskeinen toimija kolttasaamelaisyhteisössä. Tämä koetaan ennen kaikkea edesauttavan koltansaamen kielen säilymistä ja elvyttämistä.

 
 

Koltansaamen kielen kuulemisen arkeistaminen – kuinka luoda luontevia tilanteita puhua ja kuulla kolttaa?
Merja Fofonoff, radiotoimittaja, YLE

Merja Fofonoffin mielestä oleellisin kysymys kielenkäyttöareenojen määrän lisäämiseksi on, kuinka nähdä ne tilanteet, joissa voisi luontevasti käyttää koltansaamea. Kulttuuriviikon anti oli hieno osoitus siitä, että koltansaamenkieliset itse tuottavat ja ovat kohderyhmänä. Opetus ja seminaari ovat olleet luontevia tapoja käyttää kieltä.

Fofonoffin mielestä kieli on tunteita herättävä ja nostattava asia.

Sanotaan, että omalla äidinkielellä on helppo kertoa tunteistaan, mutta myös äidinkieli on tunteita herättävä asia. Erityisesti, kun on kyse uhanalaisesta kielestä, tulee ensimmäisenä mieleen pelko.

Fofonoff painotti, että kielen käyttäminen lähtee arjesta. Kielen arkeistamista voisi vaikka joka päivä harjoitella arkeistamisharjoituksella. Voisi esimerkiksi muodostaa arkipäivän lauseen, jonka myös kirjoittaisi. Näin arjen asioita muodostettaisiin koltansaameksi ja samalla kieli tulee kuulluksi, nähdyksi.

Fofonoff tiivisti: ”Kun on saanut kaksikielisyyden ja koltansaamen kielen lahjaksi, niin tämän lahjan eteenpäin siirtäminen on suorastaan jokaisen velvollisuus. Jokaisen tulisi käyttää tätä lahjaansa kolttasaamelaisyhteisön hyväksi.”
 
Yleisön keskustelusta nousi esiin seuraavia ideoita, jotka olisivat helposti toteutettavia, luontevia kielenkäyttöareenoita: kirjeenvaihtovihko sähköisen kommunikoinnin rinnalle, päiväkirjan kirjoittaminen ja facebookin tai blogien päivittäminen koltansaameksi.
 
 

Minun kielityöni tulevaisuuden haasteet
Erkki Lumisalmi, ortodoksinen kanttori, kielityöntekijä

Erkki Lumisalmi kertoi oppineensa koltansaamen kirjoittamista lukemalla Sääʹmođđâz –lehden uutisia, jotka oli kirjoitettu sekä suomeksi että koltansaameksi. Myös Saamenradion koltansaamenkieliset lähetykset olivat avuksi kielen oppimisessa. Kirkon palvelukseen siirtyessään Lumisalmi tutustui Moʹlidvaǩeʹrjj –rukouskirjaan, josta hän myös opiskeli kieltä.

Lumisalmi kertoi, että kirkkokuoro alkoi vuonna 1983 laulaa koltansaamenkielisiä kirkkolauluja. Kuorossa on mukana vieläkin samoja laulajia. Lumisalmen mukaan uudet, koltansaamenkielentaitoiset kirkkolaulajat ovat tulevaisuuden haaste Lapin ortodoksisessa seurakunnassa. ”On tärkeää havaita, että meillä on suomenkielisiä kirkkolaulajia, jotka ovat oppineet koltansaamea laulujen avulla”, Lumisalmi sanoo. Hän toivoo, että kun uusi matkapappi valitaan lähiaikoina, niin hänkin olisi kiinnostunut koltansaamesta kuten nykyinen kirkkoherra isä Slava.

Lumisalmi on iloinen, kun Raamatun kääntämistä koltansaamen kielelle on jatkettu pitkän tauon jälkeen ortodoksikirkon piirissä. Tällä hetkellä työn alla on Luukkaan evankeliumi.

Lumisalmen mielestä kannattaisi katsoa ensisijaisesti, onko koltansaamen eri murteissa vastaavuuksia kun luodaan uusia sanoja.

 

Oulun yliopiston Giellagas-instituutti ja koltansaamen kieli
Ante Aikio, saamen kielen ma. professori

Ante Aikio toi terveisiä Oulun yliopiston Giellagas-instituutilta. Giellagas-instituutilla on valtakunnallinen vastuu saamen kielen ja kulttuurin ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta sekä niiden edistämisestä Suomessa.

Ante Aikio kertoi, että Giellagas-instituutilla on halu satsata koltansaamen kieleen, ja instituutti haluaa olla myös kolttasaamelaisyhteisön käytettävissä. Instituutin toiveena on, että kolttasaamelaisyhteisöstä tulisi myös opiskelijoita.

 

Oulun yliopiston Giellagas-instituutin saamelainen kulttuuriarkisto
Marko Jouste, yliopisto-opettaja

Marko Jousteen toimenkuvana on kehittää Giellagas-instituutin saamelaista kulttuuriarkistoa sekä integroida arkiston aineistoja opetukseen. Tavoitteena on, että Giellagas-instituutti on portti kaikkeen saamenkieliseen arkistoaineistoon. Giellagas-instituutilla on lista eri aineistoista, jotka ovat koltansaameksi eri arkistoissa. Näitä aineistoja on huomattava määrä.

 

Seminaarin päätössanat
Pauliina Feodoroff, Saaʹmi Nueʹtt ry

Pauliina Feodoroff oli lähettänyt koskettavat seminaarin päätössanat, jotka kiteyttivät seminaarissa saavutetun yhteisen tahtotilan koltansaamen kielen säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi.

"Tämä kieli on kultaakin kalliimpi. Niin kauan kuin joku meistä nuorista oppii kolttaa, elää kieli, jatkuu eläminen. Koska me olemme vielä elossa, me olemme vielä täällä. Ja niin kauan kuin me olemme, tulemme me kolttina toimeen kielellämme. Päätös, valinta puhua kolttaa omille lapsillemme, naapurin lapsille, sukulaisille, oudommille, on jokapäiväinen valinta pysyä elossa, kieltäytyä vielä kuolemasta.

Mitä useammin tämä valinta tehdään, sitä enemmän ja vahvemmin elämä meissä leviää. Päätös kuunnella, oppia kolttaa, nuorena tai vanhana, vahvistaa meidän henkeämme, antaa meille kansana ja sen jäseninä enemmän aikaa. Kielessämme on kaikki se tieto siitä, mitä ja ketä olemme ja mikä maailma on. Tämä tieto on taito, kyky pysyä hengissä.”

Työpajat

Yleisö esitti kysymyksiä ja kommentteja alustajille aktiivisesti. Aika kului siivillä, joten ohjelmassa olleita Mitkä ovat koltansaamen kielityön vahvuudet? ja Minkälaiset uudet kielenkäyttöareenat toimisivat? -työpajoja ei pidetty.

 

Julkilausuma

Seminaari päätti tehdä julkilausuman seminaarissa käsitellyistä tärkeistä koltansaamen kielen tulevaisuuteen vaikuttavista asioista, julkilausuman voi lukea suomeksi ja koltaksi tästä.

Sääʹmǩiõll, äʹrbbǩiõll -teos

Seminaaripäivän aikana myös julkistettiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kustantama Sääʹmǩiõll, äʹrbbǩiõll –teos. Teoksen ovat toimittaneet Eino Koponen, Jouni Moshnikoff ja Satu Moshnikoff.

Teoksen esipuhe kuuluu näin:

Koltan kieli on muuttunut erittäin uhanalaiseksi. Yhä vähemmän on tilaisuuksia, joissa kolttaa voi luontevasti käyttää, ja yhä enemmän on niitä, jotka turvautuvat suomen kieleen silloinkin, kun koltan käyttökin olisi mahdollista.

Vanhimmilla vielä elossa olevilla koltilla koltansaame oli ensisijainen kieli lähes kaikilla elämänalueilla. Talvi-iltaisin kokoonnuttiin laulamaan leuddeja, kertomaan perinteisiä kolttasatuja tai muistelemaan entisiä aikoja ja tapahtumia. Nuorempi väki kuunteli ja valmistautui viemään perinnettä aikanaan eteenpäin. Valtakielen paineessa koltan kieli uhkaa nyt syrjäytyä myös kodin ja kyläyhteisön sisäisenä yhteydenpidon välineenä.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa aloitetussa hankkeessa videoidaan nykykoltan puhujia, litteroidaan vanhempia äänitallenteita ja toimitetaan näistä painetut julkaisut niin, että niitä on mahdollista samaan aikaan lukea ja kuunnella. Tämä kielen elvytykseen tähtäävä hanke toteutetaan yhteistyössä kolttien kanssa.

Hankkeen ensimmäisessä julkaisussa on näytteitä neljältä puhujalta. Vanhempaa aineistoa edustavat vuonna 1971 nauhoitetut Ååjjaž Fofanoff ja Marena Gauriloff ja uudempaa kieltä vuonna 2007 nauhoitetut Elias ja Jouni Moshnikoff. Teos ilmestyy sekä painettuna kirjana että verkkojulkaisuna (www.kotus.fi). Äänitteet voi kuunnella tai ladata Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkopalvelusta tai tilata CD-levyinä.

Julkaisu on tarkoitettu koltansaamen puhujille ja kielentutkijoille. Julkaisusta on iloa ja hyötyä kaikille niille, jotka haluavat olla siirtämässä esi-isien kieltä ja kulttuuria perinnöksi tuleville sukupolville.

Lopuksi

Kolttakulttuuriviikko aiheenaan koltansaamenkieli onnistui yli odotusten. Sekä opetukseen että seminaariin osallistuneet toivoivat, että Saaʹmi Nueʹtt ry järjestäisi lisää samankaltaisia tilaisuuksia tulevaisuudessa.

Tällainen tilan antaminen pelkästään kielestä puhumiseen oli erittäin tärkeää. Kulttuuriviikon aikana todettiin, että koltansaamen kielen tila on kriittinen, muttei toivoton. Jotta kielen elvyttäminen voidaan aloittaa, tarvitaan yhteinen tahtotila ja suunnitelma. Etenkin seminaari osoitti, että tällainen tahtotila kolttasaamelaisilta löytyy.

 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks