Header image
Vuoden koltat 2015 Kansallisarkisto ja Saamelaisarkisto

Perusteet palkinnon myöntämiselle

Muinoin vanhat naiset ja miehet olivat yhteisömme lakikirjat, sanovat kolttasaamelaiset.

Mieli oli muisti. Metsä oli muisti. Kerrottu, näytetty, yhdessä eletty ja jaettu oli yhteinen muisti, kansalle elinehtoinen varanto laille, moraalille, tieteelle, runoudelle. Kansa oli muisti, yhtä moniääninen, yhtä monisyinen, yhtä monitulkintainen.

Muisti katkesi kun kansa katkesi. Kansan muisti hiljeni, kapeni, oheni.

Muinaisuuden rinnalla kulki uusi aika, kirjattu muisti, muistien kirjatut tallenteet. Sanoiksi piirretyt, lauseiksi tallennetut äänet varastoissa uinumassa. Toisen kansan huomassa odottamassa. Jälleen herättäjänä toimimassa, kun sen aika olisi, tulisi.

Kansallisarkisto on toiminut kolttasaamelaisten oikeusmuistin vartijana ja uskottuna miehenä aikana, jolloin kolttakansa on ollut heikoimmillaan. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kenellekään ei ollut varmaa, että meidän maailmamme selviäsi jatkuvana.

Fyysinen olemisemme ei mihinkään loppunut. Muistiton yhteisö on ikään kuin lapsi, vain hetkessä, yrittäen ymmärtää ympärillään tapahtuvaa. Olojen vakauduttua oli aika muistinkin alkaa tervehtyä.

Saamelaisarkiston perustaminen palautti kolttakylän arkiston kolttien uusille asuinsijoille. Gramotan kotiinpaluu on saanut aikaan ensin näkymättömiä, nyt jo hyvin näkyviä liikahduksia, siirtymiä yhteisömme tavassa muistaa. Ja tämä toipumisen vuo on liittänyt nyt meidät osaksi koko maailman muistia.

Kansallisarkiston, Saamelaisarkiston ja kolttayhteisön kesken tehty yhteistyö on ollut ei enää kolmen suvun, vaan kolmen eri toimijan, kolmen erilaisen tiedon vaalijan tekemää kotiinsaattamismatkaa gramotalle veneen kokasta monien mutkien kautta takaisin kolttakyliin.

Olemme yhdessä huolehtineet, etteivät kolttasaamelaiset enää toistamiseen vajoa oikeudellisen muistittomuuden tilaan. On selvää, etteivät kolttasaamelaiset olisi voineet tehdä tätä työtä yksin. Kansallisarkisto ja Saamelaisarkisto ovat tehneet meille mahdottomasta totta ja siksi ovat Vuoden 2015 kolttia.

Ciist miõttâmvuâđđõõttmõõžž

Tuuʹl vuäʹmm neezzan da ålmma leʹjje mij meer lääʹǩǩ-ǩeeʹrj, ceäʹlǩǩe säʹmmla.

Miõll leäi moštt. Meäʹcc leäi moštt. Mainstum, čuäʹjtum, õõutsââʹjest jeällum da juõkkum leʹjje õhttsaž moštt, meeru tõt leäi vuâđđan lääʹjj vääras, moraal vääras, tiõtti vääras, tivttâz vääras. Meer leäi moštt, seämma määŋgjiõnnsaž, seämma määŋgnallsem, seämma määŋgpeällsaž.

Moštt puåtkkni ko meer puåtkkni. Meer moštt jõskksmõõvi, ǩeäppni, occni.

Tuâlʼjõžääiʹj paaldâst jooʹđi ođđ äiʹǧǧ, ǩeeʹrjtum moštt, moošti ǩeeʹrjtum ruõkkmõõžž. Sääʹnnen pirstum, ciâlkkjen ruõkkum jiõn ruõkkâmsõõʹjin vueʹđđmen. Nuuʹbb narood huâđast vueʹrddmen. Oʹđđest counnjen tuåimin, ko tõt äiʹǧǧ leʹčči, puäʹđči.

Meersažarkiiv lij leämmaž nuõrttsäʹmmlai vuõiggâdvuõttmoošt väʹrddjeejen da doveeʹrnaajen tõn ääiʹj, ko säʹmmla lie leämmaž ääʹppteʹmmsen. Lååi eeʹjjin vääin mâŋŋa ij ni ǩii teâttam snäätnai, što mij maaiʹlm juätkječi.

Mij råpplaž ååʹbleǩ ij puuttâm ni koozz. Mooštʼteʹmes meer lij mâʹte päärnaž, kååʹtt jeäll pâi tän poodd, põõrǥeeʹl fiʹttjed, što mâiʹd suu pirr šâdd. Ko åårrmõõžž šâʹdde spokoi, leäi äiʹǧǧ, što moštt še aaʹlji tiõrvsmed.

Sääʹmarkiiv alttummuš maaccti sääʹmsiid kreäpast saaʹmi ođđ jälstemsõõʹjid. Ko kreäpast maaʹcci domoi, tõt šõõddti vuõššân kuestʼteʹmes, ååʹn juʹn samai kueʹsttlõs likkmõõžž mij meer mooštâst. Da tät jällʼjummuš lij õhttääm miʹjjid vueʹssen ceâlai maaiʹlm mooštâst.

Meersažarkiiv, Sääʹmarkiiv da sääʹm-meer kõõskâst rajjum õhttsažtuâjj lij leämmaž, ij teänab koumm sooǥǥ, leâʹša koumm jeeʹres tuåimmjeejai, koumm jeeʹres teâđ ruõkkjen tuâi, što kreäpast maaʹccči võnnâz njuuʹnest määŋg mookkai čõõđ mååusat sääʹmsiidin.

Leäʹp õõutsââʹjest âânnam huõl tõʹst, što nuõrttsäʹmmla jie teänab oʹđđest väjja vuõiggâdvuõđlaž moošteʹmesvuõʹtte. Lij čiõlǥas, što säʹmmla jie vuäittam tuejjeed tän tuâi õhttu. Meersažarkiiv da Sääʹmarkiiv lie tän ainsmâʹttam miʹjjid da tõn diõtt tõk lie Eeʹjj 2015 säʹmmla.