Header image
Vuoden koltta 2010: Satu Moshnikoff

Perustelut palkinnon myöntämiselle

Puhuttu kulttuuri ei tarvitse kirjoja, se siirtyy isältä pojalle, äidiltä tyttärelle elämänmenon lomassa. Vuosikymmenien saatossa kolttien puhe on vaiennut ja tilalle ovat tulleet muut kielet. Kolttaheimoon omaksi otettu Juhon Erkin Satu, sittemmin Vää´sǩ Eeunka Satu ei ole Jouninsa kanssa jäänyt tätä kehitystä seuraamaan kotona surkutellen, vaan käyttänyt voimansa ja aikansa puhutun kielen siirtämiseen kirjalliseen muotoon.

Kieli on matkanteon väline kohti tulevaa, kieli on matka ja määränpää. Kieli on meidän peilimme ympäröivään maailmaan, työkalumme asioiden ja ilmiöiden hahmottamiseen, arvomaailmamme punnitsemiseen. Kielen muuttuminen muuttaa kaiken. Ilman kieltä ei ole kokonaista kansaa.

Koltankielen voimakaksikko on tehnyt elämänmittaisen työn kielen jatkuvuuden turvaamiseksi. Yhteen hitsautunut parivaljakko Satu Jouninsa kanssa on ymmärtänyt kielemme voiman ja kauneuden aikana, jolloin liian moni meistä piti sen olemassaoloa itsestäänselvyytenä. Satu ja Jouni ovat sisäistäneet syvällisesti paljon ennen meitä muita, että tämä kieli katoaa, jos sitä ei opeteta. ”On tarvittu Jounin pää, josta kieli tulee, ja Sadun kädet, jotka kirjoittavat sen”, muotoilee Satu itse. Nämä kädet ovat kääntäneet kokonaisen puhutun kulttuurin kirjoitettuun muotoon, jolloin meillä on ainakin mahdollisuus kestää paremmin tämän ajan tuulissa.

Kieli voi olla näkyvää ja avata, ja olla näkymätöntä ja sulkea. Satu elää kulttuuriamme sisältä ja ulkoapäin. Hänen työnsä on kuin veteen heitetty kivi: sen renkaat laajenevat ja laajenevat. Näkymättömän työn tekijä on kulttuurimme näkyvimpiä eteenpäin viejiä ja siksi Satu on Vuoden koltta 2010.

 

Satu kelkkailemassa keväthangilla.
Satu kelkkailemassa keväthangilla.